Pykäliä ja padelia

Kevät on minulle hektisintä opetusperiodia, mutta myös tutkimuspuolella on kiirettä: käynnissä on rahoitushakemusten laadintaa ja artikkeleiden kirjoittamista kesän konferensseihin.
Minut nimettiin tehtävään vasta kuukausi sitten ja ennen tätä tehtävää hoidin kahden vuoden ajan hyvinvointioikeuden määräaikaista professuuria. Tämä vuosi tulee näillä näkymin olemaan poikkeuksellisen kiireinen erilaisten yhteiskunnallisten tehtävien osalta, jotka liittyvät nykyiseen hallitusohjelmaan ja lainsäädäntötyöhön. Kevään aikana olisi tarkoitus aloittaa pari laajempaa selvityshanketta näihin liittyen, muun muassa kilpailu- ja kuluttajavirastolla on menossa vaikutusarvio inhouse -yhtiöistä, ja tarkoituksena olisi tehdä tähän oikeudellinen selvitysosuus.

Olen työskennellyt Lapin yliopistossa vuoden 2016 alusta asti ensin yliopistonlehtorina ja myöhemmin määräaikaisessa professuurissa ennen nykyistä tehtävääni. Ennen yliopistouraani auskultoin ja työskentelin julkisten hankintojen parissa juristina asianajotoimistossa sekä kunnan ja valtion yhteishankintayksiköissä. Professoriksi tai edes oikeustieteen tohtoriksi päätyminen ei ollut opiskeluaikoina koskaan tavoitteenani, mutta emeritusprofessori Ari Saarnilehto kyseli aiheesta vuodesta toiseen valmistumiseni jälkeen ja sai jotenkin minut lopulta vakuutettua väitöskirjaprojektin aloittamisesta. Saarnilehto oli ohjannut julkisia hankintoja käsittelevän graduni ja vaikuttanut siihen, että se julkaistiin myöhemmin laajennettuna kirjana. Teemasta oli tehty vähän tutkimusta, joten se sopi erinomaisesti myös väitöskirjan aiheeksi. Väittelin Turun yliopistossa 2015.

Tein väitöskirjan äitiys- ja hoitovapaiden aikana. Kaipasin aktiivista ajattelutyötä enkä voinut kuvitella, että olisin ainostaan kotona, joten halusin opiskella. Olin onnellisessa asemassa, koska sain apua äidiltäni, joka hoiti vauvaa ja taaperoa osan viikosta. Yksin väitöskirjan tekeminen ei olisi onnistunut, vaan se vaatii monen ihmisen panostusta ja venymistä – erityiskiitos pitkähermoiselle puolisolleni. Tuolloin tutkimusmaailma imaisi täysin mukanaan enkä enää halunnut palata juristin tehtäviin, koska ne eivät tarjonneet sellaisia haasteita, joita kaipasin. Onneksi Lapin yliopistossa oli tarjolla määräaikainen tehtävä, johon silloinen dekaani Juha Karhu minut palkkasi. Sillä tiellä olen edelleen.

Olen ollut hyvin määrätietoinen aivan lapsesta saakka. Äitini on säästänyt ensimmäisen kaverikirjani, johon olen jo 7-vuotiaana kirjoittanut haluavani isona ”puolustusasianajajaksi tai syyttäjäksi”. Suvussani ei ole aiemmin ollut juristeja, joten tämä haave perustui silloiseen suosikkisarjaani eli Matlockiin. Haaveet eivät koskaan muuttuneet, vaikka joskus pohdin muitakin vaihtoehtoja, kun lukioaikana murehdin sitä, onko oikeustieteellisen pääsykoetta mahdollista läpäistä ensimmäisellä yrittämällä. En tykkää jättää asioita kesken. Olen luonteeltani aika sitkeä ja keskityn asettamiini tavoitteisiin. Akateemisella uralla pärjäävät nähdäkseni ne, jotka eivät jää kiinni epäonnistumisiin vaan pyrkivät vastoinkäymisistä huolimatta koko ajan eteenpäin ja oppimaan uusia asioita. Olen lukuisia kertoja hakenut tutkimusrahoitusta tai tehtäviä niissä onnistumatta. Mutta jokaisesta prosessista oppii kuitenkin jotain uutta ja lopulta tulee myös niitä onnistumisia.

Liikunnan merkitys on vaihdellut elämäni eri vaiheissa, mutta juuri nyt se on päivittäistä, tarjoaa mahdollisuuden haastaa itseään fyysisesti ja irtautua työ- ja perhe-elämän kiireistä. Nuorena pelasin paljon tennistä, mutta teinivuosien jälkeen aktiiviurheilusta tuli pidempi tauko, kunnes 10 vuotta sitten aloitin uudelleen. Silloin lajeina olivat juoksu ja astangajooga, mutta pian mukaan tulivat tennis ja kolme vuotta sitten padel. Jälkimmäinen täyttää tällä hetkellä kaiken vapaa-aikani.

Kilpailen padelissa A-luokassa ja toimin helsinkiläisen Smash Padel SM-liigajoukkueen kapteenina. Rankingsijoitus on vuoden sisällä vaihdellut 15. ja 26. välillä ja treenaan lähes päivittäin padel-hallilla tai kuntosalilla. Kehonhuoltoon joutuu nykyään kiinnittämään paljon huomiota, jotta välttyy loukkaantumisilta. Suhtaudun tuleviin vuosiin uteliaisuudella. On mielenkiintoista nähdä, miten paljon voi vielä yli nelikymppisenä urheilijana uudessa lajissa kehittyä.

Lähivuosina tullaan käymään vilkasta yhteiskunnallista keskustelua julkisten hankintojen sääntelyn, kilpailuneutraliteettisääntöjen ja julkisuuslain muutosten saralla. Jos katsoo esimerkiksi nykyistä hallitusohjelmaa, se sisältää lukuisia kirjauksia julkisten varojen käytön tehostamisen sekä julkisen sektorin ja avointen markkinoiden välisen suhteen osalta. Näiden lisäksi erityisesti huoltovarmuuteen ja varautumiseen liittyvät kysymykset korostuvat yhteiskunnan kannalta kriittisten toimintojen osalta, ja myös tällä sektorilla on odotettavissa tulevien vuosien aikana uutta sääntelyä. Kaikki nämä teemat ovat olleet työpöydälläni jo aiemmin ja siksi odotan tulevista vuosista myös tutkimuskentällä todella kiireisiä.

Syntymävuosi: 1982
Perhe: asianajajapuoliso, kolme lasta ja kaksi koiraa
Tutkinnot ja arvonimet: dosentti, OTT, OTK, varatuomari
Lempioikeudenala: julkiset hankinnat ja velvoiteoikeus
Jos ei olisi juristi, olisi: tutkiva journalisti. Nuorena olin myös todella kiinnostunut kuvanveistosta.
Motto: “The secret of getting ahead is getting started” – Mark Twain

Suosittelen
Kirja: Ben Macintyre: The spy and the traitor
Elokuva: tietenkin Kummisetä I ja II
Musiikkikappale: Zach Bryan (feat. Kacey Musgraves): I Remember Everything.
Podcast: Suosikkeja ovat eri alojen tutkimusta tarkasteleva Utelias mieli sekä Iman ja Leena safkaa, joiden reseptejä tulee valmistettua usein.
Urheilulaji: padel ja juoksu
Kuvataiteen teos: Jo nuorena kuvanveiston harrastajana suurimman vaikutuksen minuun tekivät edesmenneen Markus Copperin tilateokset ja veistokset, kuten Seitsemän meren arkkienkeli.