Digiaika on huumaantunut startupeista. Hieman kärjistäen kaikki, mitä startupeissa tehdään, näyttäytyy hienona ja hohdokkaana, kun taas perinteisimmissä yrityksissä työskentely leimautuu harmaaksi ja tylsäksi puurtamiseksi.

Tämä ei voisi on kauempana totuudesta. Startupeissakin tulee arki vastaan, ja toisaalta vakiintuneissa yrityksissä voidaan ottaa huikeita kehitysloikkia. Perinteisillä markkinajohtajayrityksillä on ulkoisilla mittareilla jopa paremmat eväät pärjätä digitaalisessa taloudessa kuin niiden uusilla haastajilla. Niillä on pääomaa, olemassa olevia asiakassuhteita, markkinaosuutta sekä tunnettuutta ja mainetta rutkasti aloittavia yrityksiä enemmän.

Suurin syy toimialojen kiintotähtien haasteisiin digiajassa liittyy siihen, että ne ovat tottuneet tekemään asioita liian pitkään tietyllä tavalla – ja tästä tottumuksesta irti pyristeleminen on niille tuskaisen vaikeaa.

Toimintamme perustuu pitkälti rutiineihin. Jopa 40 prosenttia päivän aikana tekemistämme toimista kumpuaa tottumuksista, niin hyvistä kuin huonoistakin. Toiseksi tekemisiimme vaikuttaa suuresti ympäristö, eli toiset ihmiset sekä erilaiset sosiaaliset normit ja uskomukset, joiden mukaan meidän oletetaan toimivan.

Yrityksissä haitallisia rutiineja ruokkii ja ylläpitää sellainen johtaminen sekä sellaiset palkitsemisjärjestelmät, jotka arvottavat nykyisen toiminnan jalostamisen ja tehostamisen korkeammalle kuin uudistumisen ja uuden oppimisen. Näiden yhteissummana muotoutuu organisaatiokulttuuri, joka viime kädessä sanelee sen, mitä organisaatiossa tehdään ja miten – ja popsii strategiat aamiaisekseen.

Vakiintuneen kulttuurin muuttaminen on vaikeaa, muttei mahdotonta. Hyvä esimerkki onnistuneesta yrityskulttuurin uudistamisesta on Virpi Hämäläisen ja Hanna Maulan kanssa kirjoittamassani Digiajan strategia -kirjassa:

GE on yksi maailman suurimmista yrityksistä. Sen perusti itse Thomas Edison yli 130 vuotta sitten. Miten uudistuminen onnistui GE:ssä?

Yrityksessä käynnistettiin mittava FastWorks-ohjelma. Sen yhteydessä yli 1000 GE:n johtajaa tutustutettiin Eric Riesin kirjassaan kuvaamiin Lean Startup -menetelmiin ja työskentelytapoihin. Ohjelman tavoite oli opettaa GE:n johtajia toimimaan yrittäjämäisemmin sekä tuottamaan asiakkaille parempia ratkaisuja nopeammassa ajassa. Kaiken ytimessä oli startupeille ominainen nopean kokeilemisen ja jatkuvan oppimisen kulttuuri sekä sen istuttaminen osaksi GE:n vakiintuneita toimintatapoja. Työ tuotti tulosta: uusien tuotteiden suunnitteluajat nopeutuivat ja merkittäviä liiketoimintahyötyjä saavutettiin.

GE:n kulttuurimuutoksen ajurina oli sen merkittävä panostus ohjelmistoliiketoimintaan. Yhtiö näkee digitaalisen murroksen suurena mahdollisuutena ja tavoittelee vuonna 2020 paikkaa maailman kymmenen suurimman ohjelmistotalon joukossa. GE:ssä on ilmiselvästi nähty, että päästäkseen tavoitteeseensa sekä houkutellakseen yritykseen uudenlaista osaamista, sen on muutettava johtamiskulttuuriaan ja käyttäytymistään.

Hyviä esimerkkejä samanlaisista muutoksista löytyisi lähempääkin, mutta GE:stä tekee mielenkiintoisen se, että yritystä johdettiin etenkin Jack Welchin pääjohtajakaudella hyvin prosessikeskeisesti ja tiukasti kustannustehokkuutta ja laatua korostaen. Siten johdetaan monia suomalaisiakin markkinajohtajayrityksiä tänä päivänä.

GE on hyvä ja kannustava esimerkki siitä, että rohkea uudistuminen voi pelastaa markkinajohtajan silloin, kun asiat ovat vielä suhteellisen hyvin. Samalla tapaus osoittaa, että aidon muutoksen pitää koskettaa uskomusten lisäksi meille rakkaita rutiineja ja tottumuksia, koska organisaatiokulttuuri rakentuu niiden kautta. Siitä käy myös hienosti esille, että parhaat benchmarking-kohteet eivät ole välttämättä omia vertaisiamme, tässä tapauksessa muita markkinajohtajia, vaan täysin erilaisia ja uudenlaisia toimijoita.

 

TkT, KM Kimmo Suominen on Rohjeta Advisors Oy:n toimitusjohtaja ja yksi sen perustajista sekä Suomen Strategisen Johtamisen Seuran puheenjohtaja. Aikaisemmin hän on toiminut mm. Asianajotoimisto Merilammen liiketoimintajohtajana sekä tutkijana Aalto-yliopistossa. Kimmo on myös yksi joulukuussa 2016 julkaistun Digiajan strategia -kirjan kirjoittajista.