KHO:2017:124

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa Energiaviraston valituksesta ratkaistavana kysymys siitä, miten vuokraverkossa toimivan verkonhaltijan yhtiö A:n emoyhtiöltään vuokraamaan sähkön jakeluverkkoon tekemien investointien kustannuksia oli tullut käsitellä Energiaviraston tekemässä valvontapäätöksessä yhtiö A:n yleiskustannuslisän ja katteen osalta. Energiavirasto oli valvontapäätöksellään 24.2.2014 oikaissut yhtiö A:n valvontajakson tuloslaskelmaa siten, että yhtiön verkkotoiminnan investointikustannuksina ei ollut vuosien 2009–2011 osalta vähennetty yleiskustannuslisää ja katetta koskevia eriä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, toisin kuin markkinaoikeus, joka oli kumonnut Energiaviraston valvontapäätöksen, ettei asiassa ollut perusteita katsoa, että kohtuullisen tuoton laskentamenetelmien ennustettavuuden vaatimuksesta olisi johtunut yleiskustannuslisän ja katteen vähentäminen yhtiö A:n verkkotoiminnan investointikustannuksina.

Energiaviraston oli tullut valvontapäätöksessään arvioida, oliko vuokraverkossa toimivan yhtiö A:n verkkotoiminnan tuotto ylittänyt tai alittanut valvontajaksoa koskevan vahvistuspäätöksen mukaisten menetelmien mukaan määräytyvän kohtuullisen tuoton määrän. Tässä arvioinnissa oli tullut ottaa huomioon vahvistuspäätöksessä kysymyksessä olevalle valvontajaksolle vahvistetut verkonvuokrausjärjestelyn purkamista koskevat menetelmät.

Yhtiö A:n yleiskustannuslisässä ja katteessa ei ollut kysymys sellaisista yhtiö A:n verkkoliiketoiminnan kuluista, jotka vahvistuspäätöksessä valvontajaksolle vahvistettujen menetelmien mukaan olisi voitu vähentää sähköverkkoon tehtyinä investointeina yhtiö A:n tuloksesta. Energiavirasto ei siten ollut valvontapäätöstä tehdessään menetellyt sähkömarkkinalain (386/1995) 38 c §:n (1172/2004) vastaisesti.

Markkinaoikeuden päätös kumottiin ja Energiaviraston tekemä valvontapäätös saatettiin voimaan.

KHO:2017:125

Hankintayksikkö oli tarjouspyynnöllä pyytänyt tarjouksia katuvalaisimista. Tarjouspyynnössä oli todettu, että tarjottavalla valaisimella tulee olla puolueettoman sertifiointilaitoksen sertifikaatti siitä, että valaisin on hyväksytty EU:n markkinoille.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että hankintayksikkö voi sinänsä asettaa hankinnan kohteelle laatuvaatimuksia, jotka ylittävät unionin säädöksissä vaaditun vähimmäistason. Esillä olevassa asiassa tarjouspyynnössä oli kuitenkin todettu, että tarjottavalla valaisimella tulee olla puolueettoman sertifiointilaitoksen sertifikaatti siitä, että valaisin on hyväksytty EU:n markkinoille. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaatimus oli pienjännitedirektiivin (2006/95/EY) 8 artiklan 1 kohdasta johtuvien vaatimusten vastainen.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan valmistaja saa saattaa markkinoille CE-merkinnällä varustettuja tuotteita ilman, että tällaisen tuotteen osalta suoritettaisiin uusi vaatimustenmukaisuuden arviointi. Hankintayksikkö voi hankinta-asiakirjoissa sinänsä asettaa tarjoajille tuotesertifikaatin esittämistä koskevan vaatimuksen. Hankintayksikkö ei kuitenkaan voi edellyttää, että tuotteella on puolueettoman sertifiointilaitoksen sertifikaatti siitä, että tuote on hyväksytty EU:n markkinoille, koska CE-merkintä osoittaa tuotteen vaatimustenmukaisuuden riippumatta siitä, onko tuote valmistettu unionin jäsenvaltiossa tai muussa valtiossa.