Työntekijälle myönnettyjen etuuksien rajoitukset

Voidaanko työntekijän kanssa sopia pätevästi työnantajan myöntämän edun tai oikeuden kustannusrajasta, jonka jälkeen kustannuksista vastaa työntekijä?

Kuva: Rupixen.com / Unsplash

Työntekijät käyttävät hyvin eri tavoin saamiaan etuuksia ja vapauksia esimerkiksi työantajan antaman luottokortin suhteen. Työntekijät pitävät yleensä ilman sopimista asetettuja rajoituksia perusteettomina, jos etuudelle on määritelty verotusarvo, kuten matkapuhelimelle ja autoedulle. Edustukselle ei voida määrittää verotusarvoa, mutta voidaanko sille määritellä rajoja tai sääntöjä yksipuolisesti vai ainoastaan sopimalla. Työnantaja voi luottokortin antaessaan asettaa sen käytölle rajoituksia esimerkiksi ulkomailla ja verkossa sekä euromääräisiä käyttörajoituksia.

Laissa ja työehtosopimuksissa ei oteta kantaa kustannusvastuuseen ja kuluriskeihin. Näihin liittyvät menettelyt perustuvat työnantajan ilmoittamiin käytäntöihin työnjohto-oikeuden perusteella tai sopimuksiin työntekijän kanssa. Sopiminen ja rajoitusten asettaminen on osa riskien hallintaa, jolla mahdolliset väärinkäytökset pyritään ehkäisemään. Etuuksien antaminen perustuu kuitenkin työnantajan ja työntekijän väliseen luottamukseen eli ylilyöntejä tässä suhteessa on syytä välttää.

Sopiminen kustannusrajoista

Sopiminen kustannuksista ja niihin liittyvistä riskeistä voi liittyä sellaisiin tilanteisiin, joissa työntekijä ylittää sovitut rajat (esim. matkapuhelinkustannukset, edustuskulut, matka- ja majoituskulut, työvälinekulut, työsuhdeauton ajetut kilometrit).

Sopia voidaan esimerkiksi siitä, kuinka suuret työtehtävien hoidosta johtuvat matkapuhelinkustannukset sallitaan. Sopimuksessa voidaan lähteä siitä, että jos sovittu taso ylittyy, on työntekijän selvitettävä, mistä se johtuu.

Jos ylitykset kustannuksissa eivät liity työtehtävien hoitoon, voidaan sopia, että ne peritään työntekijältä. Sopimus kannattaa rajata yleensä todella merkittäviin kustannustekijöihin. Toinen vaihtoehto on rajata tietyt toimenpiteet kokonaan työntekijän vastuulle tai estää tiettyjen palveluiden käyttäminen.

Käyttörajoitusten asettaminen

Rajoitukset voivat koskea myös etuuksien käyttöä muualla kuin Suomessa. Esimerkiksi työsuhdeauton vieminen lomalla riskimaahan voidaan kieltää tai edellyttää luvan pyytämistä sekä riittävän vakuutusturvan järjestämistä. Saman tyyppiset rajoitukset voivat koskea tietoturvan perusteella annettuja kieltoa viedä työnantajan omistamia laitteita riskimaihin ilman lupaa tai tietoturvan varmistamista.

**

Varatuomari Harri Hietala (sopla.fi) on osallistunut monipuolisesti työehtosopimusneuvotteluihin, neuvontaan, asianajoon ja työlakien valmisteluun sekä niiden noudattamisen valvontaan. Hietala on kirjoittanut lukuisia työlainsäädäntöä käsitteleviä teoksia. Asianajaja, varatuomari, opetusneuvos Keijo Kaivanto on päivittäin tekemisissä haastavien työoikeudellisten kysymysten kanssa ja kirjoittanut useita työoikeutta käsitteleviä kirjoja yli 35 vuoden ajan.

Lue lisää: