Tunnetko työsuhdekeksintölain? Lain tuntemus ja hyödyntäminen heikolla tasolla pienissä suomalaisyrityksissä

Mitä pienempi yritys, sitä vähäisempää työsuhdekeksintölain tuntemus ja sen hyödyntäminen useimmiten ovat – puhumattakaan siitä, että näissä yrityksissä olisi ohjesääntöä siitä, miten työnantajan ja työntekijän tulisi menetellä, jos työntekijä tekee keksinnön ja mitä menettely on käytännössä. Tämä on este yrityksen kasvulle ja kansainvälistymiselle.

Työsuhdekeksintölaki (laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin, 29.12.1967/656) koskee kaikkia työntekijöitä ja virkamiehiä, jotka tekevät Suomessa patentoitavissa olevan keksinnön ja heidän työnantajiaan, olipa kysymys pienestä tai suuresta yrityksestä tai valtion taikka kunnan virastosta tai laitoksesta. Lain säännöksiä on noudatettava, mikäli toisin ei osapuolien kesken ole sovittu tai voida katsoa ilmenevän työsuhteesta tai muusta seikasta. Laissa on myös tiettyjä kohtia, joiden vastainen sopimusehto on mitätön. Vaikka laissa ei ole mainittu mitään sanktioita lain noudattamatta jättämisestä, kysymys on molempia osapuolia yhtä lailla sitovasta säännöstöstä eikä sellaisesta, jota ”noudatetaan, jos siltä tuntuu”.

Lain lähtökohdat ja tavoitteet

Työsuhdekeksintölain lähtökohta liittyy työsopimus- ja patenttilakien vastakkainasetteluun. Edellisen mukaan työntekijän työsuoritukset kuuluvat työnantajalle, kun taas jälkimmäisen mukaan oikeudet keksintöön kuuluvat aina ensisijaisesti keksijälle, jolla on oikeus keksintönsä suojaamiseen ja hyödyntämiseen. Hän voi sopimuksella luovuttaa nämä oikeutensa, mutta ei oikeutta tulla nimetyksi keksijänä mm. patenttihakemukseen.

Tätä ns. vapaan eli peruskeksijän oikeutta työsuhdekeksintölaki rajoittaa merkittävästi, koska se velvoittaa työntekijää ilmoittamaan keksintönsä työnantajalle ja pitämään sitä salassa. Työnantaja saa siis etuoikeuden ottaa eri tasoisia oikeuksia keksintöön lain määräämissä rajoissa. Tasapainon aikaansaaminen työnantajan ja keksijätyöntekijän oikeuksien ja velvollisuuksien välillä on koko lain lähtökohta.

Miksi lain tuntemus on tärkeää?

Työsuhdekeksintölain kirjoittamattomat tavoitteet ovat hyvin selkeät: saada ja motivoida keksijä ilmoittamaan keksintönsä työnantajalleen, antaa työnantajalle mahdollisuus lain määräämin ehdoin ottaa keksintöön tietyt oikeudet sekä varmistaa, että työntekijä saa kohtuullisen korvauksen keksinnöstään.

Näin toimien saadaan yrityksissä esille ja käyttöön enemmän keksintöjä ja parannetaan siten niiden kilpailukykyä.
Suomen suurissa ja keskisuurissa teollisuusyrityksissä, esim. Nokialla, työsuhdekeksintölaki on yleisesti tunnettu ja sen soveltamisesta on kokemusta. Lain soveltamista helpottamaan ja käytäntöjen kehittämiseksi monille yrityksille on laadittu kullekin soveliaita ohjesääntöjä. Ohjesäännöt viestittävät yrityksen innovaatiomyönteisyyttä sekä kannustavat ja opastavat työntekijöitä ilmoittamaan keksinnöistään työnantajalleen ja selkeyttävät keksintöä koskevien asioiden käsittelyä työnantajankin toimesta.

Myöskään läheskään kaikissa valtion tai kunnan virastossa ja laitoksessa ei valitettavasti ole luotu menettelytapoja, miten niiden palveluksessa olevan virkamiehen tai työntekijän tekemän keksinnön kanssa tulisi puolin ja toisin menetellä.

Keksintöjen työllistävä vaikutus jää näin valitettavasti suurelta osin hyödyntämättä ja vain osapuolten huonosti tai ei lainkaan tunteman lain varaan.

Työsuhdekeksintölain pääperiaatteet

Työntekijän osalta laki

a) velvoittaa työntekijän viipymättä ilmoittamaan keksintönsä työnantajalleen ja kieltää häntä ilmaisemasta siitä mitään muille tai patentoimasta sitä laissa määrätyissä rajoissa,
b) oikeuttaa keksijän kohtuulliseen korvaukseen keksinnöstään työnantajan ottaessa oikeuksia keksintöön,
c) vapauttaa työntekijän huolehtimasta keksinnön suojaus-, kehitys- ja markkinointikuluista, ja
d) velvoittaa työntekijän antamaan työnantajalle kaiken itsellään olevan keksinnön suojaamista ja hyödyntämistä koskevan tiedon.

Vuorostaan työnantajan osalta laki

a) velvoittaa työnantajan määräajassa keksintöilmoituksen saatuaan vastaamaan, haluaako hän ja minkälaisia oikeuksia keksintöön,
b) jos työnantaja saa ja myös ottaa kaikki oikeudet keksintöön, hän vastaa keksinnön mukaisen tuotteen tai menetelmän tarkoituksenmukaisesta ja laajuisesta suojauksesta, kehittämisestä ja hyödyntämisestä,
c) edellyttää, että työnantaja oikeuksia ottaessaan huolehtii kohtuullisen korvauksen maksamisesta keksijätyöntekijälle, ja
d) jos työnantaja ei määräajassa vastaa keksintöilmoitukseen, hän menettää oikeutensa keksintöön, mikä jää keksijän vapaasti hyödynnettäväksi.

Jos osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen työsuhdekeksintöasiassa, kumpi tahansa voi pyytää asiassa työsuhdekeksintölautakunnan lausuntoa. Jos lausunnon avullakaan ei päästä sopimukseen, markkinaoikeus ratkaisee asian jommankumman osapuolen kanteesta.

Varatuomari Timo Kivi-Koskinen ja asianajaja Lassi Lepistö ovat Työsuhdekeksinnöt (Alma Talent, 2019) -kirjan kirjoittajia. Teos on saatavilla myös Verkkokirjahyllyssä Työoikeuden hyllyssä.

 

Lue lisää: