Syitä satsata mediaviestintään

Suunnitelmallisuus mediaviestinnässä tuottaa tulosta

Photo by Tony Stoddard on Unsplash

Mediaviestintä eli journalisteille ja mediaa seuraavalle kansalle suunnattu viestintä on kokenut viime vuosina tarpeettoman arvonalennuksen. Syyt ovat tosin ainakin jossakin määrin ymmärrettävät.

Tiedottajilla on nykyään mielin määrin kustannustehokkaita kanavia, joilla he voivat kohdentaa viestinsä yleisölleen ilman välikäsiä kuten toimittajia. Kriittinen toimittaja voi päättää, että tiedotteen sisältämä uutinen ei ansaitse julkisuutta, tai sävyttää uutista omilla kriittisillä huomioillaan.

Myös median arvostus, siihen kohdistuva luottamus sekä monien perinteisten tiedotusvälineiden yleisömäärät ovat laskeneet viime vuosina. Vaikka yritys saisi asialleen toivotunlaista mediahuomiota, se ei ehkä tavoita kansaa yhtä tehokkaasti kuin median muinaisina kukoistuksen vuosina.

Syitä satsata mediaviestintään on kuitenkin enemmän kuin syitä olla satsaamatta.

Tässä muutama:

1. Vaikka arvostuksemme, luottamuksemme ja sitoutumisemme perinteiseen mediaan on vähentynyt, suhteemme mediaan ovat edelleen varsin tiivis. Uskomme journalistien toimittamiin sisältöihin todennäköisemmin kuin esimerkiksi siihen, mitä mainoksista kuulemme. Muita viestintä- ja markkinointikanavia ei pidä toki sivuuttaa, mutta niiden rinnalla on järkevää tavoitella niin sanottua ansaittua huomiota journalistisista tiedotusvälineistä.

2. Ansaittu huomio on halvempaa ja kuin ostettu, ja sen hankkiminen on taitavalle viestijälle usein myös helpompaa. Jos toimittaja pitää hänelle tarjottua aihetta kiinnostavana, hän tekee osan työstä viestijän puolesta eikä laskuta siitä senttiäkään.

3. Medianäkyvyyden saaminen on entistä helpompaa sille, joka tietää, mitä tekee. Varsinkin journalistisissa verkkojulkaisuissa on entistä vähemmän työvoimaa, jolla on kova paine julkaista sisältöä entistä enemmän per työpäivä. Koska toimittajilla on aiempaa vähemmän aikaa etsiä uutisaiheita, he suhtautuvat aiempaa suopeammin viestijöihin ja näiden ehdottamiin juttuaiheisiin.

4. Äskeiset faktat eivät tarkoita sitä, että mikä tahansa menee mediassa läpi. Iso uutistoimitus saa päivittäin jopa satoja tiedotteita ja muita mediahuomioon tähtääviä yhteydenottoja. Toimittajat eivät mitenkään ehdi perehtyä niihin kaikkiin, saati tehdä niistä juttuja. Todennäköisimmin he innostuvat ammattimaisimmin hoidetuista tiedotteista ynnä muista kontaktoinneista. Siksi mediaviestintää kannattaa opetella tekemään hyvin.

5. Toimittajan kriittisyys yritystä ja sen tiedotteita kohtaan voi olla yritykselle hyväkin asia. Toimituksellisen jutuntekoprosessin läpikäynyt uutinen, jonka eteen toimittaja on tehnyt muutakin kuin copypastennut tiedotteesta tekstiä, voi tuoda yritykselle uskottavuutta medialukutaitoisten lukijoiden silmissä. Vaikka näin ei aina kävisikään, elinkelpoinen yritys kyllä kestää ajoittaisen kielteisenkin huomion. Jos yritys tekee hyviä asioita oikein ja tiedottaa siitä medialle säännöllisesti, viestinnällä saatu näkyvyys on kuitenkin luultavasti useimmiten myönteistä tai neutraalia.

6. Vaikka yrityksellä voi joskus mennä pitkäänkin ilman, että sen mediaviestintä tuottaa ansaittua näkyvyyttä, mediaviestintä ei ole silloinkaan ollut turhaa. Mediaviestintään satsatessaan yritys on tullut ajatelleeksi, mikä sen toiminnassa on suuren yleisön kannalta merkityksellistä ja jos ei mikään alun perin sitä ollut, yritys on joutunut tekemään siitä merkityksellisempää. Yritys on opetellut kertomaan asiansa kiinnostavasti ja ammattimaisesti. Tämä auttaa yritystä, kun se tavoittelee kohderyhmäänsä omissa viestintäkanavissaan. Ja kun yritys on suuren yleisön silmissä riittävän kiinnostava, lopulta mediakaan ei voi enää sivuuttaa sitä.

*

Lue lisää mediaviesinnästä ja mediahuomion maksimoinnista Jaakko Kilpeläisen uutuuskirjasta Ansaittu julkisuus (Alma Talent, 2020).

 

Lue lisää: