Tolvanen: Pitääkö ihmisen tuntea monimutkainenkin verolainsäädäntö? Vai vapauttaako tietämättömyys vastuusta?

Itä-Suomen yliopiston professori Matti Tolvasen mukaan vaikeaselkoinenkin lainsäädäntö on lähtökohtaisesti tunnettava ja verovelvollisen on tarvittaessa turvauduttava verolainsäädännön asiantuntijaan esimerkiksi hakemalla Verohallinnolta ennakkoratkaisua. Poikkeuksellisesti erehtyminen lain oikeasta soveltamisesta voi johtaa rikosvastuusta vapautumiseen siksi, ettei verovelvollisen katsota tahallaan pidättäneen tai yrittäneen pidättää veronsaajilta veroa.

MattiTolvanen

”Rikosvastuun edellytyksenä on tahallisuus tai huolimattomuus, sen mukaan kuin laissa on säädetty. Tahallisuus ja huolimattomuus kohdistuu tosiseikkoihin, ei lain sisältöön tai lain soveltamiseen. Lainsäädäntö, erityisesti rikoslain ulkopuolinen lainsäädäntö, josta rikosvastuu saa osittain sisältönsä, voi olla hyvinkin vaikeaselkoista. Veropetoksen tunnusmerkistö saa sisältönsä merkittävältä osin monitahoisesta ja monitulkintaisesta verolainsäädännöstä.

Lähtökohtaisesti vaikeaselkoinenkin lainsäädäntö on tunnettava ja verovelvollisen on tarvittaessa turvauduttava verolainsäädännön asiantuntijaan esimerkiksi hakemalla Verohallinnolta ennakkoratkaisua. Ennakkoratkaisuun KKO 2017:98 saakka on vakiintuneesti katsottu, että vaikeaselkoista normiainesta omaan tapaukseensa soveltanut verovelvollinen voi vapautua rikosvastuusta vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa anteeksi annettavan kieltoerehdyksen perusteella. Ennakkopäätöksen KKO 2017:98 on tulkittu muuttaneen oikeustilaa. Korkein oikeus näyttää katsoneen, että erehtyminen lain oikeasta soveltamisesta voi kiperissä lainsoveltamisen tilanteissa johtaa rikosvastuusta vapautumiseen siksi, ettei verovelvollisen katsota tahallaan pidättäneen tai yrittäneen pidättää veronsaajilta veroa.

Ennakkopäätös johtaa kysymään, ulottuuko tapauksen tulkintavaikutus myös muihin rikostyyppeihin kuin veropetokseen, koska ennakkopäätöksen suhde aiempaan (lääkerikosta koskevaan) ennakkopäätökseen KKO 2015:66 jää hieman epäselväksi. Tuossa aiemmassa ennakkopäätöksessä KKO katsoi yksiselitteisesti, että erehtyminen lain oikeasta soveltamisesta voi vapauttaa vastuusta vain kieltoerehdyssäännöksen perusteella ja vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa.

Rikosoikeuden yleisen osan uudessa laitoksessa on pyritty eri yhteyksissä ennakoimaan myös tulevan oikeuskehityksen suuntaa, mistä juuri tapaukset KKO 2015:66 ja KKO 2017:98 ovat kuvaavia esimerkkejä. Rikosvastuun edellytyksiin liittyvä tulkinta vaikuttaa myös rikosprosessiin. Rikosasioiden esitutkinnassa on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota myös siihen, missä määrin velvollisuuksien sisältö on ollut rikoksesta epäillyn henkilön selvitettävissä.

Ongelma koskee erityisesti rikoksia, jotka ovat rangaistavia vain tahallisina. Tuottamuksellisissa rikoksissa voidaan argumentoida niin, että tekijä on ollut huolimaton, kun ei ole riittävästi selvittänyt velvollisuuksiaan. Näin erehtyminen vaikeaselkoisenkin lain tulkinnassa voidaan tulkita rikosvastuun perusteeksi huolimattomuutena. Rikosvastuun yleisten edellytysten selvittämiseen kiinnitetään erityistä huomiota parhaillaan päivitettävänä olevassa, ensi keväänä ilmestyvässä Esitutkinta ja pakkokeinot -teoksen uudistuvassa laitoksessa.”

Professori Matti Tolvanen on kirjoittanut teoksen Rikosoikeuden yleinen osa Vastuuoppi  yhdessä Jussi Tapanin ja Tatu Hyttisen kanssa. 

Esitutkinta ja pakkokeinot (Markku Fredman, Marko Viitanen, Janne Kanerva, Matti Tolvanen) ilmestyy huhtikuussa 2020.

 

Tämäkin artikkeli on julkaistu Juridiikan ja talouden uutiskirjeessä. Tilaa maksuton kirje - saat sinulle tärkeät uutiset päivittäin sähköpostiisi.

Lue lisää: