Petra Hietanen-Kunwald väitteli: ”Sovittelu on sosiaalinen käytäntö, jolla on myös oikeudellinen ulottuvuus”

Petra Hietanen-Kunwald väitteli lokakuun lopulla Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Mediation and the legal system: Extracting the legal principles of Civil and Commercial Mediation.”

Petra Hietanen-Kunwald, kuva: Wilhelm Lindgren

Mitä taustaa vasten lähdit väittelemään?

"Karonkkapuheessaan ystäväni kutsui minua tutkimusmatkailijaksi – ”the explorer”. Omastakin mielestäni se kuvaa minua hyvin. Rakastan uusia kokemuksia ja haasteita, haluan tehdä monia erilaisia asioita.

Tulin nuorena itävaltalaisena juristina Suomeen, ja työurani täällä alkoi kansainvälisen yrityksen ”competition law compliance” -ohjelman laatimisella, ensimmäisten joukossa, aikana ennen EU-jäsenyyttä. Seuraavaksi siirryin juristiksi Euroopan ihmisoikeuskomissioon eli nykyiseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Palattuani Suomeen työskentelin useita vuosia liikejuristina kansainvälisessä konsulttiyrityksessä. Pääsin varsinaisen juristityön ohella keskittymään uusiin asioihin, kuten yrityksen yhteiskuntavastuuseen, eettiseen supply chain managementiin ja tietosuojaan. Monia riitoja ratkaistiin neuvottelemalla ja sovittelemalla.

Karonkkapuheen kuvaus ”explorer” selittää myös, miksi tein väitöskirjan. Ehkä se selittää myös aiheen, jota useimmat ihmiset eivät yhdistä oikeustieteeseen. Halusin laajentaa ja syventää oikeudellista ymmärrystäni. Halusin tutkia ja kehittää uutta, kokeilla ja kyseenalaistaa rajoja."

Mitä väitöskirjasi käsittelee?

"Väitöskirjassani tutkin sovittelun ja oikeusjärjestelmän rajapintaa. Väitän, että sovittelulla on kaksoisluonne: yhtäältä se on sosiaalinen käytäntö, ja toisaalta sillä on myös oikeudellinen ulottuvuus. Oikeudellinen ulottuvuus korostuu, jos sovittelulla pyritään ratkaisuun, joka sitoo osapuolia oikeudellisesti. Osapuolia sitova sopimus kytkee sovittelun oikeusjärjestelmään. Samoin vaikuttaa se, että sovinto voidaan myös vahvistaa täytäntöönpanokelpoiseksi.

Väitöskirjani käsittelee sovittelua yksityisoikeudellisissa ja kaupallisissa riidoissa tuomioistuimen ulkopuolella. Sovittelun tavoitteena on riitapuolten subjektiivisten intressien ja tarpeiden mukainen ratkaisu. Perinteisesti on ajateltu, että sovittelua koskevia oikeudellisia minimivaatimuksia tai takeita ei ole tai että ne eivät ole tarpeellisia, koska osapuolet itse määräävät sovittelun kulun ja sovittelun lopputuloksen. Sovittelun osapuolten suostumuksen sovintoon on ajateltu korvaavan sekä oikeudenkäynnin ”oikean” ratkaisun tavoitteen että prosessin oikeudenmukaisuudelle asetettavat vaatimukset.

Väitöskirjassani tutkin, onko asianosaisten suostumus riittävä justifikaatio sovinnon sitovuudelle. Riittääkö, että riidan osapuolet suostuvat sovintoon, vai liittyykö sovintoon tai sovitteluun tiettyjä minimivaatimuksia? Täytyykö sovittelun itsessään olla ”reilua” vai täytyykö sovittelun lopputuloksena syntyvän sopimuksen olla sisällöllisesti ”reilu”? Mikä merkitys on sillä, että asianosaiset valitsevat sovittelun erotuksena tavallisesta neuvottelusta? 

Väitän, että sovittelu on prosessi, johon liittyy oikeudellisia periaatteita ja vähimmäisvaatimuksia. Nämä ovat riippumattomia osapuolten itsemääräämisoikeudesta ja sovittelun perinteisestä sopimusoikeudellisesta justifikaatiosta. Sovittelun vähimmäisehtoihin kuuluu, että sovittelija on puolueeton ja että asianosaisilla on mahdollisuus osallistua prosessiin tasapuolisesti. On olemassa periaatteita, jotka määrittelevät sovittelun tarkoitusta, osapuolten roolia ja päätöksentekoa sovittelussa."

Mitä väitöskirjaprosessi opetti?

"Ennen tutkimustyötäni lähestyin asioita ”käytännön juristin” tapaan varsin suoraan. Kirjoitin mahdollisimman lyhyitä muistioita ja sovitin yhteenvedon power point -esitykseen. En miettinyt oikeuden ontologiaa, tutkimuksen viitekehystä tai vallitsevan oikeudellisen käsityksen kyseenalaistamista. Väitöskirjani aihe oli käytännönläheinen, mutta minulla ei ollut vastauksia oikeudellisiin peruskysymyksiin: voiko oikeus syntyä ilman lainsäätäjää ja miten, onko olemassa yksi oikeusjärjestelmä vai monta eri oikeusjärjestelmää, miten eri maiden oikeusjärjestelmät liittyvät yhteen ja mikä on tuomioistuimen ulkopuolisen riidanratkaisun rooli oikeusjärjestelmässä.

Väitöskirjani muuttui paljon teoreettisemmaksi kuin olin ajatellut. Myös aikaa meni enemmän. Alussa jäin opintovapaalle, mutta ymmärsin pian, että tutkimustyö vaati pitempää sitoutumista. Sain tutkimusapurahan ja väitöskirjan ohella osallistuin muihin tutkimusprojekteihin ja opetin. Suoritin myös sovittelijan koulutuksen Lontoossa.

Olen iloinen, että lähdin tutkimusmatkalle. Väitöskirjan tekeminen oli palkitsevaa, vaikka ei aina helppoa. Opin paljon oikeudesta ja siitä, kuinka yhteiskunta ja oikeus toimivat ja liittyvät yhteen. Toivon, että kirjani johtaa keskusteluun sovittelun ja oikeuden suhteesta ja menettelyn oikeudenmukaisuudesta ja että voin tulevaisuudessa yhdistää käytännön kokemukseni ja teoreettisen osaamiseni ja ylittää uusia rajoja."

Väitöskirja on sähköisesti luettavissa e-thesis-palvelussa.

Lue lisää: