Onko olemassa verovapaata osinkotuloa? Asiantuntija kommentoi, miksi osinkojen lähdeverotusta ei kannatettu

Osinkojen verotus on ollut yksi veropoliittisten keskustelujen ja pohdintojen ikuisuusaihe. Välillä kritisoidaan sitä, että joku saa verovapaita osinkoja, toisinaan sitä, miksi osinkojen verotus ylipäätänsä on niin monimutkaista. Virtuaalinen kahvittelukerhommekin pohti näitä kysymyksiä, päättäen kuitenkin lopulta kysyä asiasta verotuksen asiantuntijalta.

Kuva: iStock

Professori Reijo Knuutinen, eikös se ole epäreilua, että jotkut voivat saada osinkotuloa hyvin vähäisillä veroilla tai jopa verovapaasti?

”Vaikka osinkoja ei verotettaisi lainkaan, niin mistään täysin verovapaasta tulosta ei siinäkään tapauksessa olisi kysymys.

Itse asiassa tilanne on se, jos esimerkiksi osakeyhtiömuotoa käyttävä yrittäjä nostaa yhtiöstään osinkoja, niin eihän hänen varallisuutensa sen seurauksena muutu, ellei osingosta menevää veroa tarkastelussa huomioida. Yhtiön kassa ja sen seurauksena arvo pienenee samalla osinkojen verran. Vähän kuin ottaisi jääkaapista kylmän oluen: sen jälkeen siellä kaapissa on yksi olut vähemmän. Sen sijaan yrittäjän varallisuus on noussut jo silloin, kun hän on saanut voittoa yritystoiminnastaan. Ja näistä voitoista osakeyhtiö maksaa yhteisöveroa. Oleellista on yhtiön ja omistajan kokonaisverorasitus.

Yhtiöiden välisissä osingonjakotilanteissa on haluttu puolestaan poistaa kertaantuvaa verotusta. Voitot verotetaan kertaalleen, ja sen jälkeen niitä voi konsernin sisällä maksaa yhtiöstä toiseen, ilman että tästä aiheutuu uusia veroseuraamuksia. Kansainvälisissä tilanteissa osinkojen nollaverotus perustuu verosopimuksiin, joilla valtiot ovat keskenään sopineet siitä, kumpi niistä jotakin tulotyyppiä saa verottaa.”

Miksi osinkojen verotus ylipäätänsä on näin monimutkaista?

”Osakeyhtiöllä voi olla hyvin monen tyyppisiä osakkeenomistajia: toisia osakeyhtiöitä, eläkesäätiöitä, yleishyödyllisiä yhteisöjä, ulkomaisia sijoittajia, luonnollisia eli yksityishenkilöitä, ja niin edelleen. Verojärjestelmässämme näitä erilaisia oikeussubjekteja verotetaan ­– monista eri syistä johtuen – eri tavoin. Joitakin toimijoita ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi verottaa tuloistaan lainkaan, joitain verotetaan vain tietyissä tilanteissa, kun taas joitakin toisia kuten isopalkkaisia yksityishenkilöitä on katsottu tarkoituksenmukaiseksi verottaa taas enemmän. Viime kädessä kysymys on ollut poliittisesta harkinnasta.

Edelleen yksityishenkilöiden omistuksessa olevien yhtiöiden voitot ovat muodostuneet joko yhtiöön sijoitetun pääoman tuottona, tai yrittäjän tekemän työn perusteella – toisin sanoen varallisuutta on ollut kasvattamassa joko yrittäjän pääoma tai ahkeruus. Suomessa ja muissakin pohjoismaissa käytössä oleva dualistinen malli tarkoittaa sitä, että pääomatuloa ja ansiotuloa verotetaan eri tavoin.

Osinkoverotus on täytynyt sopeuttaa verojärjestelmämme perusrunkoon ja sen erityispiirteisiin. Kuten edellä totesin, oleellista on yhtiön ja omistajan kokonaisverorasitus. Kun yhtiö maksaa voitoistaan 20 % yhteisöveron ja kun pyrkimyksenä tämän jälkeen on se, että jotkut oikeussubjektit maksavat kokonaisuudessaan enemmän veroa kuin toiset, tai se, että ansiotuloja verotetaan eri tavalla kuin pääomatuloja, niin näiden asioiden säätäminen voidaan tehdä osinkojen verotusta säätämällä. Tällöin osinkojen verotuksesta tulee kuitenkin väistämättä monimutkaista."

Olit mukana valtiovarainministeriön työryhmässä, joka pohti osinkojen lähdeveron asettamista institutionaalisille sijoittajille, ja ilmeisesti erityisesti ulkomaisille sijoittajille. Miksi päädyitte siihen, että tällaista lähdeveroa ei kannattaisi ottaa käyttöön?

”Työryhmämme tehtävänä oli selvittää, onko osinkoveroista vapautettujen yhteisöjen saamille osingoille mahdollista ottaa käyttöön viiden prosentin lähdevero. Työryhmässä oli edustettuna monenlaista verotuksen asiantuntemusta eri sektoreilta, ja lisäksi Teams-palavereissa kuulimme monia muitakin asiantuntijoita.

Vaikka tällaiselle lähdeverolle katsottiin sinällään olevan perusteita veropohjan tiivistämisen näkökulmasta, niin työryhmämme kuitenkin katsoi, että erillistä osinkojen lähdeveroa ei olisi perusteltua ottaa osaksi Suomen verojärjestelmää.

Tällainen lähdevero soveltuisi huonosti nykyiseen osinkoverojärjestelmään ja tekisi nykyisestä osinkoverojärjestelmästä vieläkin monimutkaisemman. Julkisuudessa on saattanut syntyä kuva siitä, että tällaisella keinolla voitaisiin kohdistaa verorasitusta ulkomaisiin sijoittajiin. EU- ja verosopimuksista johtuen ei ole kuitenkaan mahdollista kohdistaa lähdeverotusta esimerkiksi ulkomaisiin eläkesäätiöihin ja sijoitusrahastoihin ilman sitä, että myös kotimaiset vastaavat toimijat tulisivat veron piiriin. Toisaalta veroa ei monissa tapauksissa voitaisi kuitenkaan periä, kun monet Suomen solmimat verosopimukset rajoittavat verotusoikeutta. Verosopimusten muuttaminen ei puolestaan ole yksinkertaista, ja sikäli kun muutos tehtäisiin, niin vastavuoroisesti esimerkiksi suomalaiset eläkeyhtiöt joutuisivat maksamaan lähdeveroa omista osinkotuloistaan.

Työryhmämme arvion mukaan osinkojen lähdeverolla olisi todennäköisesti myös käyttäytymisvaikutuksia, eli tällainen voisi johtaa jonkinlaisiin sijoittajien verosuunnittelutoimenpiteisiin, tai jopa siihen, että joitakin sijoitusrahastoja siirtyisi sellaisiin valtioihin, joissa tällaista veroa ei ole. Kun lisäksi kertyvien verotuottojen määrään liittyy arviomme mukaan epävarmuutta, niin päädyimme siihen, että lähdeveroa ei tulisi säätää.

Pitää kuitenkin muistaa, että nollaverotustilanteissakaan ei ole kuitenkaan kysymys verovapaasta tulossa taloudellisessa mielessä. Ulkomaisessa omistuksessa olevat yhtiöt maksavat Suomessa yhteisöveroa voitoistaan. Itse asiassa suurimpien yhteisöverojen maksajien TOP10-listaltakin löytyy eräitä täysin ulkomaisessa omistuksessa olevia yhtiöitä.”

***

Professori Reijo Knuutinen päivittää digitaalista Henkilöverotus-teosta (Alma Talent). Teoksessa annetaan sekä kattava yleiskuva henkilöverotuksen rakenteesta että paneudutaan sen yksityiskohtiin lakien, ohjeiden ja oikeustapausten avulla.

Tutustu myös

Reijo Knuutinen: Verosuunnittelun oikeudelliset ja yhteiskunnalliset rajat  (2020, Alma Talent).

 

Lue lisää: