Mistä etäännymme, kun teemme etätyötä – 5 vinkkiä luovaan etätyöhön

Etätyö tekee näkyväksi sen, mikä oikeastaan on työmme ja toisaalta työssäkäyntimme ytimessä.

Elina Yrjölä, Kati Haapakoski ja Anna Niemelä ovat konsultteja perustamassaan HNY Groupissa. He auttavat asiakkaitaan kehittämään työtä, johtamista ja työyhteisöjen toimintaa sekä etänä että läsnä.

Etätyö. Etä-työ. Mitä se oikein tarkoittaa? Mistä etäännymme, kun ”teemme etätöitä”, ”olemme etänä”?

Ainakaan etätyö ei ole työstä etääntymistä. Päinvastoin, se saattaa itse asiassa jopa tiivistää yhteyttä varsinaiseen työhön. Moni etätyötä tekevä on huomannut, että erityisesti keskittymistä vaativa työ sujuu paremmin kotikonttorin rauhassa kuin toimistolla.

Olemme kuitenkin kovin tottuneita yhdistämään työn nimenomaan työntekopaikkaan. Monissa kohden se on perusteltua: kondiittori ei pysty rakentamaan taideteoksiaan etänä, lastentarhanopettaja ei voi loputtomiin varhaiskasvattaa etänä, eikä kampaajankaan työ suju muuten kuin lähikontaktissa asiakkaan kanssa.

Mutta on yhä enemmän töitä, joissa paikalla ei todellisuudessa ole juuri mitään merkitystä. Koska luet tätä Alma Talentin johtamisen uutiskirjettä, on todennäköistä, että oma työsi on juuri tällaista.

Etäännymmekö yhteistyöstä?

Yksi syy siihen, että ”työ” tapahtuu meistä tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, on varmaankin historia. Työtä koskevat sopimukset liittyivät nimenomaan aikaan ja paikkaan: työväelle maksettiin siitä, että he olivat määrätyssä paikassa määrätyn ajan. Tämä helpotti ennen kaikkea kontrolloimista. Väki oli työnjohdon silmien alla, ja niinpä laiskotteluun ja väärin tekemiseen saattoi puuttua. Ihminen oli monessa mielessä ennen kaikkea koneen tai koneiston osa.

Aivan perustellusti voidaan väittää, että myös nykyajan tietotyöläinen on ennen kaikkea koneiston osa. Tietotyöläisen rooli koneistossa – työpanos – on kuitenkin toisenlainen kuin teollistumisen alkuaikojen tehdastyöläisen. Hän ei ole kiinni paikassa eikä ajassa, koska keskeiset työvälineet, kuten omat aivot ja oma läppäri – kone toki sekin – kulkevat hänen mukanaan.

Sen sijaan hän on kiinni toisissa ihmisissä; tai oikeammin voisi sanoa, että hänen työnsä onnistuminen on lähes aina kiinni toisista ihmisistä.

Ja tämä onkin asia, josta etätyö hyvin helposti etäännyttää ja jolla on merkitystä, toisin kuin työnteon paikalla: ihmiset, työyhteisö – tai oikeammin yhteistyö. Esimerkiksi koronakriisin aikana etätöihin vetäytyneiden yleinen havainto on, että moni asia kyllä sujuu, mutta sellaiset asiat kuin yhdessä ideoiminen tai abstraktien kokonaisuuksien rakentaminen ja niistä viestiminen ovat vaikeita. Suurin osa kaikesta, mitä ihminen maailmassa saa aikaan, perustuu tavalla tai toisella yhteistyöhön.

Mikä on työn ydintä?

Yhdessä oleminen ja tekeminen ovat loppujen lopuksi aivan työn ytimessä. Se työn osa-alue, joka etätyössä eniten kaipaa huomiota, on nimenomaan yhteistyö ja ylipäätään yhteys ihmisten välillä. Jos ihan totta puhutaan, tämä sama osa-alue kaipaisi enemmän huomiota myös muulloin kuin etätyötä tehdessä, mutta koronakriisin aiheuttama suuri etätyöaalto on tehnyt yhteistyön ja yhteisöllisyyden puutteet näkyviksi. Nyt niihin on pakko pyrkiä puuttumaan.

Esimiehen vastuu on suuri. Hänen on pystyttävä ylläpitämään luottamusta ja yhteisyyttä, pysyttävä perillä koko tiimin kuulumisista ja tunnelmista ja kehitettävä työtapoja, jotka toimivat myös etänä. Esimies ei tietenkään pysty tähän yksin, joten myös etätyötä tekevän tiimin on kannettava vastuuta yhteistyön sujumisesta.

Miten tämä hoidetaan?

Helpointa on, jos työyhteisössä on jo ennen etätyötä vallinnut avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri. Sen varaan on helppo rakentaa uusia toimivia etäkäytäntöjä. Useimmat työyhteisöt joutuvat kuitenkin ponnistelemaan luodakseen toimivan etätyökulttuurin. Tässä siihen tiiviit neuvot:

1. Ole selkeä. Aseta selkeät tavoitteet ja seuraa niitä selkeästi sovitulla tavalla. Anna ohjeet korostetun selkeästi ja palastellen. Varmista, ymmärsivätkö muut, mitä tarkoitit.

2. Ole avoin ja kunnioittava. Kerro, mitä ajattelet ja tunnet. Kysy, mitä muut ajattelevat ja tuntevat. Kuuntele vihjeitä äänessä ja puhetavassa ja varmista kysymällä, oletko ymmärtänyt vihjeet oikein.

3. Kutsu muita yhteyteen. Välillä on ihan ok kätkeytyä suljetun kameran ja vaiennetun mikrofonin taakse – mutta vain välillä. Ole siis aktiivinen ja kannusta muitakin aktiivisuuteen kysymällä ja kuuntelemalla.

4. Älä simuloi konttoria virtuaalisesti. Toisin sanoen: käytä välineen ominaisuuksia hyväksesi. Konttorilla olette ehkä tottuneet ideointisessioihin, joissa on hyvä tunnelma ja ihmiset tukevat toistensa luovuutta. Virtuaalisesti samaa tunnelmaa on vaikea saavuttaa, koska suurin osa kommunikaatiostamme tapahtuu muutoin kuin sanoilla, eivätkä non-verbaaliset viestit välity virtuaalisesti ainakaan kovin hyvin. Niinpä on kehitettävä muuta: yksilö- ja pienryhmätyötä, jolla vähitellen edetään kohti yhteistä näkemystä; yhteisten työtilojen käyttöä; chattailya; hyvin rakenteistettuja pikatyöpajoja ja niin edelleen. Käytä luovuutta myös vapaamuotoisissa kokoontumisissa – jos teillä on tapana konttorilla syödä yhdessä perjantaipullat, millainen virtuaalinen yhteys voisi korvata tämän perinteen?

5. Luota. Hoida omat hommasi – ole luottamuksen arvoinen. Usko siihen, että muut hoitavat hommansa. Jos eivät hoida, puutu asiaan nopeasti ja auta heitä korjaamaan tilanne.

Mikä parasta, useimmat näistä vinkeistä toimivat hyvin myös muutoin kuin etätyössä! Jos yhteisyys ja yhteistyö ovat työn kovaa ydintä, on todennäköistä, että tulevaisuudessa pärjäävät parhaiten ne, jotka osaavat luoda suotuisan ympäristön juuri yhteistyölle.

**

Lisää ajatuksia etätyöstä Kati Haapakosken, Anna Niemelän ja Elina Yrjölän uudessa kirjassa Läsnä etänä – seitsemän oppituntia tulevaisuuden työelämästä (Alma Talent, 2020).

Lue lisää: