Milloin avioliitto on lumetta? - Eurooppalaisia teemoja perhe- ja jäämistöoikeudessa

Professori Tuulikki Mikkola kirjoittaa juttusarjassaan huomioita kansainvälisen yksityisoikeuden tulkinnasta ja soveltamisongelmista. Tässä kirjoituksessa hän pohtii, missä tilanteissa avioliitto voi yksityisoikeuden näkökulmasta olla lumetta.

Kuva: Studio Vihtkari

Mika on lumeavioliitto?

Lumeavioliitto, valeavioliitto, näennäinen avioliitto – kaikissa näissä on kyse vain näennäisestä perhesiteestä osapuolten välillä. Vaikka lumeavioliittoa ei ole määritelty ulkomaalaislaissa, termillä viitataan yleisesti avioliittoon, joka on solmittu ulkomaalaislain maahantulo- ja oleskelusäännösten kiertämiseksi. Euroopan unionin neuvoston päätöslauselma toimenpiteistä lumeavioliittojen estämiseksi määrittelee lumeavioliiton seuraavasti: ”...lumeavioliitolla tarkoitetaan avioliittoa, jonka jäsenvaltiossa vakituisesti oleskeleva Euroopan unionin kansalainen tai laillisesti jäsenvaltiossa oleskeleva kolmannen maan kansalainen solmii kolmannen maan kansalaisen kanssa yksinomaan kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyä ja oleskelua koskevien sääntöjen kiertämiseksi ja oleskeluluvan tai oleskeluoikeuden saamiseksi kolmannen maan kansalaisille kyseisessä jäsenvaltiossa.”

Lumeavioliitto-termiä ei voi liittää yksityisoikeudelliseen ajatteluun. Avioliitto on avioliittolain tarkoittamassa mielessä aina pätevä, jos vihkiminen on toimitettu avioliittolain pakottavien säännösten mukaisesti. Vihkimisen voi tietysti julistaa mitättömäksi, mutta vain ja ainoastaan AL 15 §:n mukaisilla perusteilla. Vihkiminen on mahdollista julistaa mitättömäksi mm. sen vuoksi, että se on tapahtunut valtuutetun välityksellä eli vaikka niin, että kihlakumppanit ovat eri paikoissa ja yhteydessä vihkijään esimerkiksi skypen turvin. Kummankin kihlakumppanin on myös vastattava erikseen myöntävästi kysymykseen avioliiton solmimisesta. Jos kihlakumppani vastaisi vihkivän viranomaisen kysymykseen kieltävästi ja siitä huolimatta vihkivä viranomainen julistaisi kihlakumppanit aviopuolisoiksi, avioliitto olisi mahdollista julistaa mitättömäksi. Avioliitto on mitätön myös siinä tapauksessa, että vihkimisen on suorittanut henkilö, jolla ei ole vihkimisoikeutta. Virhe esimerkiksi vihkijän oikeudessa vihkimiseen, on avioliittolain mukaan mahdollista korjata tasavallan presidentin hakemuksesta tehtävällä päätöksellä.

Lumeavioliitostakin on haettava avioeroa

Käytännössä edellä mainittu tarkoittaa, että vaikka osapuolet olisivat ulkomaalaislain tarkoittamassa merkityksessä solmineet lumeavioliiton, yksityisoikeudellisesti avioliitto on pätevä (KKO 2005:84). Jos avioliiton osapuoli haluaa katkaista oikeudelliset siteet puolisoonsa ja esimerkiksi avioitua toisen osapuolen kanssa, hänen on haettava avioeroa. Voimassa oleva avioliitto kun on siis avioeste. Lisäksi on huomattava, että avioeron yhteydessä aviovarallisuusjärjestelmä tulee purettavaksi, jos jompikumpi osapuoli niin haluaa. Näitä avioliiton yksityisoikeudellisia oikeusvaikutuksia ei voi ravistaa harteiltaan vetoamalla puuttuvaan yhteistalouteen, puolisoiden väliseen kiintymykseen - tai siihen, että motiivit avioliiton solmimiselle olivat puhtaasti ulkomaalaisoikeudelliset.

Epäilyttävä tai väärä motiivi ei tee avioliitosta pätemätöntä 

Kun kysymys on ulkomaisesta avioliitosta (eli avioliitto on solmittu ulkomailla), tulee sen pätevyys Suomessa arvioitavaksi pääsääntöisesti kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvien avioliittolain säännösten nojalla. Lähtökohtaisesti vieraassa valtiossa asianmukaisesti syntyneitä oikeussuhteita suojataan ja vierasta oikeutta kunnioitetaan. Toisaalta pyritään estämään sellaisen epätoivottavan tilanteen syntyminen, että avioliittoa pidettäisiin pätevänä vain joissakin puolisoiden näkökulmasta merkityksellisissä oikeusjärjestelmissä. Yksityiskohtiin tässä yhteydessä sukeltamatta todettakoon, että avioliittolain 115 §:n nojalla ulkomainen avioliitto on Suomessa pätevä, jos se on vihkimisvaltiossa pätevä. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa tunnustaminen rikkoisi oikeutemme perusperiaatteita vastaan ja tätä myöten syntyisi peruste ehdottomuusperiaatteen (ordre public) soveltamiseen. Tässäkään yhteydessä “epäilyttävä” tai “väärä” motiivi avioliiton solmimiselle ei aktivoi ehdottomuusperiaatetta.

Valtakirja-avioliittokin voi olla pätevä

AL 116 §:ssä on listattu tietyt, oman oikeutemme näkökulmasta poikkeuksellisella tavalla solmitut avioliitot. Yksi näistä poikkeuksellisista avioliitoista on valtakirja-avioliitto. Vaikka Suomessa avioliittoa ei voi solmia valtuutetun välityksellä, voi valtakirjalla solmittu avioliitto olla täälläkin pätevä, mikäli avioituminen on tapahtunut vieraassa valtiossa. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että se on pätevä AL 115 §:n edellyttämällä tavalla. Lisäksi tunnustamisen edellytykseksi vaaditaan erityisiä syitä. Harkinnassa huomioidaan sekä osapuolten liitynnät vihkimisvaltioon että osapuolten yhteiselämän kestoaika. Vakiintunutta perhe-elämää pyritään suojaamaan. Lisäksi osapuolten yhteyksien huomioon ottaminen ilmentää lainsäätäjän avarakatseista suhtautumista monikulttuurisuuteen.

Moniavioisuus vs. avioliiton tunnustaminen

Kun kyse on moniavioisuudesta, on kysymys sen oikeusvaikutuksista arvioitava ehdottomuusperiaatetta vasten. Asiassa annettava vastaus ei voi rakentua yksin moraalisille kannanotoille: Jos polygaamista avioliittoa ei lainkaan tunnustettaisi, lapset olisivat avioliiton ulkopuolella syntyneitä ja vaimo ei olisi aviopuolison asemassa. Tässä suhteessa onkin erotettava toisistaan kysymykset, voidaanko avioliitto tunnustaa ja sallitaanko Suomessa harjoitettavan polygamiaa. Vaikka avioliitto avioliittolain säännösten nojalla tunnustettaisiin, osapuolet eivät voi elää polygaamisessa avioliitossa Suomessa, koska syyttäjän tulee nostaa avioerokanne. Tunnustamisen kautta osapuolet voivat kuitenkin esittää avioliittoon perustuvia oikeudellisia vaatimuksia koskien muun muassa elatusta, perintöä ja sosiaalietuuksia.

OTT Tuulikki Mikkola toimii kansainvälisen yksityisoikeuden ja perheoikeuden professorina Turun yliopistossa. Hän on julkaissut useita kirjoja perhe- ja jäämistöoikeuden, esineoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden aloilta. Viimeisin niistä on Yhteisomistus.

Lue lisää: