Le divorce!- aviovarallisuusasetuksen soveltaminen alkaa tammikuun lopussa

Samalla kun vapaa liikkuvuus Euroopassa – työn perässä tai lomamatkoilla – on lisääntynyt, on parisuhteista eri kansallisuuksien välillä tullut arkipäivää. Kun parisuhteeseen sitten tulee säröjä, huomataan, että Euroopassa on monia erilaisia käsityksiä siitä, miten avioero- tai omaisuudenjakotilanteissa toimitaan. EU:n aviovarallisuusasetus kertoo sen, minkä valtion lain mukaan marssitaan.

Kuva: Studio Vihtkari

Epävarmuudesta ennakointiin

Kun parisuhde on kansainvälinen – puolisot ovat eri valtioiden kansalaisia, he asuvat parisuhteensa aikana useammassa valtiossa tai heillä on ulkomaisia varoja – tulee sen myötä syntyviin varallisuusoikeudellisiin kysymyksiin sovellettavaksi kansainvälisen yksityisoikeuden säännökset. Näiden säännösten perusteella määräytyy se, mikä valtio on toimivaltainen käsittelemään oikeussuhteesta syntyviä ongelmia, minkä valtion aineellisia säännöksiä niihin sovelletaan ja miten toisessa valtiossa annetut ratkaisut tunnustetaan ja pannaan täytäntöön. EU:n jäsenvaltioilla ei ole ollut näitä koskien yhtenäisiä säännöksiä ja siksi asia on säännelty kansallisesti. Tämä on tarkoittanut, että eri valtioissa oikeussuhteeseen on sovellettu kansallisesti määräytyviä lakeja ja se taas on vaikeuttanut sovellettavan lain ennakointia. Epävarmuutta on ollut myös siitä, tunnustetaanko jäsenvaltiossa tehty viranomaisen tai tuomioistuimen varallisuussuhteita koskeva päätös toisessa jäsenvaltiossa.

Tiivistä eurooppalaista yhteistyötä

Asiaan on nyt tulossa muutos, koska EU:n aviovarallisuusasetuksen ((EU) 2016/1103 tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta tuomioistuimen toimivallan, sovellettavan lain sekä päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon alalla aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa) soveltaminen alkaa 29.1.2019. Asetusta koskevaan tiiviimpään yhteistyöhön osallistuu 18 jäsenvaltiota, jotka ovat Belgia, Bulgaria, Tšekki, Saksa, Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Slovenia, Suomi, Ruotsi ja Kypros. Halutessaan muut jäsenvaltiot voivat myöhemmin liittyä yhteistyöhön mukaan.

Yhteistyön tuloksena saatiin aikaiseksi myös rekisteröityjen parisuhteiden varallisuussuhteita koskeva asetus eli ns. parisuhdevarallisuusasetus (asetus (EU) 2016/1104 tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta tuomioistuimen toimivallan, sovellettavan lain sekä päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon alalla rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa). Näillä asetuksilla yhdenmukaistetaan avioliiton ja rekisteröityjen parisuhteiden varallisuussuhteita koskevat kansainvälisen yksityisoikeuden säännökset yhteistyöhön osallistuvissa EU-maissa.

Yhden tuomioistuimen taktiikka

Toisiinsa liittyvät oikeusasiat on asetuksessa pyritty kohdistamaan saman jäsenvaltion tuomioistuimeen. Tästä syystä puolison perintöoikeutta sekä avioliiton purkamisasiaa käsittelevä tuomioistuin on asetusten nojalla yleensä toimivaltainen ratkaisemaan myös avioparin varallisuussuhteet. Jos kyse on asiasta, joka ei ole liitynnässä avioliiton purkamiseen tai perintöoikeuteen, on niille asetuksessa omat toimivaltaperusteet eli ne käsitellään mahdollisesti eri tuomioistuimessa.

Aviovarallisuusstatuutti on muuttumaton

Sovellettava laki määräytyy puolestaan ensisijaisesti sen nojalla, missä puolisoiden ensimmäinen yhteinen asuinpaikka avioitumisen jälkeen on. Merkittävä muutos suhteessa nykyiseen tilanteeseen on se, että asetuksen nojalla määräytynyt aviovarallisuusstatuutti on muuttumaton. Se ei siis muutu esimerkiksi siksi, että puolisoiden yhteinen asuinpaikka siirtyy toiseen valtioon. Statuutin muuttumattomuudesta voidaan poiketa vain tietyin, asetuksessa säädetyin edellytyksin. Puolisot voivat myös sopia sovellettavasti laista eli tehdä lakiviittauksen. Puolisot voivat siis valita sovellettavaksi joko sen valtion lain, jossa molemmilla tai toisella heistä on asuinpaikka sopimuksen tekohetkellä, tai sen valtion lain, jonka kansalainen jompikumpi heistä on sopimuksen tekohetkellä. Sovellettavaa lakia voi myös myöhemmin vaihtaa, mutta vaihtaminen vaikuttaa pääsäännön mukaan ainoastaan vastaisuudessa, jos puolisot eivät erikseen sovi uuden statuutin taannehtivasta soveltamisesta. Lakiviittauksen muotoa on suhteessa nykyisin sovellettaviin säännöksiin tiukennettu.

Täytäntöönpanokelpoisuus tarkistetaan

Asetusten tunnustamista ja täytäntöönpanokelpoisuutta koskeva sääntely koskee yhteistyöhön osallistuvia maita, eikä asetusta tältä osin sovelleta universaalisti. Jäsenvaltiossa annettu päätös, joka koskee asetusten soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä, tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä, mutta täytäntöönpanokelpoisuus edellyttää eksekvatuuria. Eksekvatuurimenettelyssä täytäntöönpanojäsenvaltion viranomainen tarkistaa päätöksen täytäntöönpanokelpoisuuden. Asetuksessa on säännökset myös koskien ns. virallisten asiakirjojen rajat ylittäviä oikeusvaikutuksia.

 

Aviovarallisuusasetuksen soveltaminen alkaa 29.1.2019. Lue se  kokonaisuudessaan täältä.  

OTT Tuulikki Mikkola toimii kansainvälisen yksityisoikeuden ja perheoikeuden professorina Turun yliopistossa. Hän on julkaissut useita kirjoja perhe- ja jäämistöoikeuden, esineoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden aloilta. Viimeisin niistä on Yhteisomistus.

 

Lue lisää: