KKV:n selvitys: Yrityskauppavalvonnan ilmoitusvelvollisuutta laajentamalla saavutettaisiin merkittäviä kuluttajahyötyjä

Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) tuoreen selvityksen mukaan virasto ei voi puuttua kaikkiin kilpailulle ja kuluttajille haitallisiin yrityskauppoihin, koska ne jäävät kilpailulain liikevaihtorajojen alapuolelle. Selvitys osoittaa, että yrityskauppojen ilmoitusvelvollisuutta tulisi muuttaa alentamalla liikevaihtorajoja ja lisäämällä lakiin kilpailuviranomaiselle otto-oikeus yrityskauppojen tutkimiseen. Laajentamalla yrityskauppavalvonnan ilmoitusvelvollisuutta voidaan saavuttaa useiden kymmenien miljoonien vuosittaiset kuluttaja­hyödyt.

Yrityskauppavalvonta on tehokkain tapa ehkäistä markkinoiden keskittymisestä kuluttajille aiheutuvia haittoja. Haitallinen markkinoiden keskittyminen johtaa hintojen nousuun sekä laadun heikkenemiseen, koska yritysten kohtaama kilpailupaine markkinoilla vähenee.

Yrityskaupan ilmoitusvelvollisuus on optimaalista asettaa niin, että sääntelyn piiriin kuuluvat kaikki kansantalouden kannalta merkittävät yrityskaupat ja sääntelyn ulkopuolelle jäävät vähämerkitykselliset kaupat.

Yrityskaupan osapuolten liikevaihdot määrittävät sen, tuleeko yrityskauppa KKV:n tutkittavaksi. Tutkittavaksi tulevat vain yrityskaupat, joissa osapuolten yhteenlaskettu maailmanlaajuinen liikevaihto ylittää 350 miljoonaa euroa, ja vähintään kahden osapuolen Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 20 miljoonaa euroa kummankin osalta.

Liikevaihtorajat ovat nykyisellään liian korkeat Suomen kansantalouden kokoon nähden. Kansainvälinen vertailu myös osoittaa, että Suomen liikevaihtorajat ovat selvästi korkeammat kuin muissa Pohjoismaissa ja samankokoisissa EU-maissa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa osapuolten yhteenlasketulle liikevaihdolle asetettu kynnysarvo on alle 100 miljoonaa euroa, vaikka talous on molemmissa maissa Suomea suurempi.

Hintojen nostamiseen tai laadun heikentämiseen ei voida puuttua jälkikäteen

Kilpailu- ja kuluttajaviraston 11.6.2021 julkaiseman selvityksen perusteella iso osa suomalaisista toimialoista rajautuu nykyisellään käytännössä kokonaan yrityskauppavalvonnan ulkopuolelle. Esimerkki toimialasta, jolla merkittävä yrityskauppa on rajautunut sääntelyn ulkopuolelle, on linja-autoliikenne, jossa Koiviston Liikenteen ja Onnibussin yrityskauppa jäi yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajojen alapuolelle. Selvityksen perusteella nykyiset liikevaihtorajat ovat myös liian korkeat ehkäisemään paikallisilla markkinoilla tapahtuvaa haitallista keskittymistä. Esimerkiksi terveysmarkkinoilla viimeisten kymmenen vuoden aikana lukuisat yksityisten terveyspalvelujen keskittymiseen johtaneet yrityskaupat eivät tulleet KKV:n tutkittavaksi ennen kuin ala oli keskittynyt kolmelle suurelle toimijalle.

Yritysten markkinavoiman käyttöön ei ole käytännössä mahdollista puuttua jälkikäteen, sillä tuotteiden ja palveluiden hintojen nostamiseen tai laadun heikentämiseen ei tyypillisesti liity mitään lainvastaista. Kiellettyä on ainoastaan määräävän aseman väärinkäyttö, josta säädetään kilpailulaissa.

Ilmoitusvelvollisuuden muuttamisesta seuraavat hyödyt ylittäisivät selkeästi haitat

Selvityksen perusteella ehdotetaan, että yrityskauppojen ilmoitusvelvollisuutta muutettaisiin alentamalla liikevaihtorajoja ja lisäämällä lakiin kilpailuviranomaiselle otto-oikeus yrityskauppojen tutkimiseen. Otto-oikeudella tarkoitetaan kilpailuviranomaisen oikeutta vaatia ilmoitettavaksi yrityskauppa, joka ei täytä yrityskauppavalvonnan pääsäännön mukaisia liikevaihtorajoja. Otto-oikeus on käytössä useissa Euroopan maissa mukaan lukien Ruotsissa ja Norjassa. Otto-oikeuden sisällyttäminen lakiin mahdollistaa liikevaihtorajojen maltillisemman laskun ilman, että yrityskauppavalvonnan ulkopuolelle rajautuu kansantalouden kannalta merkittäviä yrityskauppoja.

Lainsäädäntöä ehdotetaan muutettavaksi siten, että KKV:n tutkittavaksi tulisivat jatkossa kaikki yrityskaupat, joissa osapuolten yhteenlaskettu Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 100 miljoonaa euroa, ja vähintään kahden osapuolen Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 20 miljoonaa euroa. Ehdotuksessa otto-oikeus olisi rajattu tapauksiin, joissa yrityskaupan osapuolten yhteenlaskettu Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 50 miljoonaa euroa.

Muutos ei helpottaisi viranomaisen puuttumista yrityskauppoihin vaan ainoastaan laajentaisi valvonnan piiriin kuuluvien yrityskauppojen joukkoa. Käytännössä KKV:lle tulisi tutkittavaksi noin kolmannes enemmän yrityskauppoja nykytilaan verrattuna. Tästä seuraisi yrityksille ja virastolle hallinnollisia kustannuksia. Selvityksen mukaan ilmoitusvelvollisuuden laajentamisesta seuraavat hyödyt kuitenkin ylittäisivät selvästi siitä aiheutuvat kustannukset. Laajentamalla yrityskauppavalvonnan ilmoitusvelvollisuutta voidaan saavuttaa useiden kymmenien miljoonien vuosittaiset kuluttajahyödyt.

Selvitys on toteutettu työ- ja elinkeinoministeriön pyynnöstä. Kilpailulaki ja sen muutostarpeen ja -mahdollisuuksien arvioiminen kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan.

Lähde: Kilpailu- ja kuluttajaviraston tiedote.

Lue lisää: