KKO:n ratkaisu matkatavaravahingosta

Lentomatkustajan vahinkoa koskeva muistutus oli Montrealin yleissopimuksen vaatimusten mukainen

Lentomatkustaja oli lennon saapumispäivänä tehnyt lentoyhtiölle puhelimitse ilmoituksen matkalaukustaan kadonneista tavaroista. Lentoyhtiön edustaja oli kirjannut ilmoituksen yhtiön sähköiseen tietojärjestelmään. Matkustajan pyynnöstä lentoyhtiö oli toimittanut tälle vakuutuskorvauksen hakemista varten kirjallisen todistuksen lentoyhtiölle tehdystä ilmoituksesta. 

Vakuutusyhtiö oli korvannut matkatavaravahingon matkustajalle ja vaati kanteessaan lentoyhtiöltä korvausta vahingosta. Lentoyhtiö kiisti vaatimuksen katsoen, ettei vahinkoa koskevaa muistutusta ollut tehty ilmakuljetuksia koskevan Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan mukaisesti kirjallisesti seitsemän päivän määräajassa.  

Korkein oikeus esitti asiaa koskevista kysymyksistä ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle, jonka toimivaltaan kuuluu antaa ennakkoratkaisuja Montrealin yleissopimuksen tulkinnasta. Unionin tuomioistuin antoi 12.4.2018 antamallaan tuomiolla Finnair Oyj, C-258/16, pyydetyn ratkaisun. 

Korkein oikeus totesi, että A oli käyttänyt rahdinkuljettajan edustajan tarjoamaa apua suullisen vahinkoilmoituksensa saattamiseen kirjalliseen muotoon. A oli Finnairin edustajan hänelle toimittamasta vakuutusyhtiötä varten tarkoitetusta todistuksesta voinut varmistua siitä, että rahdinkuljettajan edustaja oli kirjannut suullisen ilmoituksen järjestelmään asianmukaisella tavalla. Näin ollen Korkein oikeus katsoi, että A on tehnyt Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 3 kohdan mukaisen muotovaatimuksen täyttävän muistutuksen määräajassa. 

Arvioitavana oli myös, oliko A:n tekemä muistutus myös sisällöltään vastannut Montrealin yleissopimuksen asettamia vaatimuksia. Unionin tuomioistuin on vastauksena ennakkoratkaisukysymykseen katsonut, ettei Montrealin yleissopimuksen 31 artiklassa aseteta muistutukselle muita sisällöllisiä vaatimuksia kuin se, että aiheutunut vahinko saatetaan rahdinkuljettajan tietoon. Korkein oikeus totesi, että näin ollen kannevallan säilyttäminen ei edellyttänyt sitä, että matkustaja vahingosta ilmoittamisen lisäksi esittäisi korvausvaatimuksen seitsemän päivän määräajassa. Korkein oikeus katsoi siten, ettei myöskään matkustajan tekemän ilmoituksen sisällössä ollut ollut sellaisia puutteita, joiden johdosta kannevalta olisi menetetty. 

Korkein oikeus katsoi, että A oli säilyttänyt kannevaltansa Finnairia kohtaan. Fennialla on takautumisoikeutensa perusteella oikeus saada vaatimansa määrä Finnairilta. Finnairin valitus hylättiin. 

Lue koko tapaus KKO:2018:79 Suomen Laki –hakupalvelusta. 

Lue myös unionin tuomioistuimen ratkaisu Finnair Oyj, C-258/16. 

 

Lue lisää: