KKO hylkäsi vaatimuksen avoliittolain 8 §:n mukaisesta hyvityksestä

A ja B olivat olleet avoliitossa 1980-luvun lopusta alkaen. He olivat vuosina 2007–2008 asuneet yhtäjaksoisesti erillään noin seitsemän kuukauden ajan mutta palanneet jälleen yhteen. Avoliitto oli sittemmin päättynyt vuonna 2012. A on vaatinut hyvitystä perheen kodin ja B:n omistaman yrityksen hyväksi tekemästään työstä.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla A:n ja B:n avoliiton katsottiin jatkuneen keskeytyksettä vuoteen 2012, mutta A:n vaatimus hyvityksestä hylättiin.

Avoliiton päättyminen

Korkeimman oikeuden mukaan avoliittolaki ei sisällä nimenomaista säännöstä siitä, milloin avoliiton on katsottava päättyneen. Avoliittolain 3 §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 37/2010 vp s. 21) mukaan avoliitto edellyttää kolmen edellytyksen täyttymistä. Osapuolten tulee asua yhdessä, heidän välillään tulee olla parisuhde ja heillä tulee olla yhteinen talous. Lähtökohtaisesti yhdenkin avoliiton osatekijän puuttuminen riittää siihen, että avoliiton määritelmä ei enää täyty ja avoliitto katsotaan päättyneeksi lain tarkoittamassa merkityksessä. Normaalielämään kuuluu kuitenkin tilanteita, joissa avopuoliso asuu väliaikaisesti erossa muusta perheestä (esimerkiksi opiskelun, työn tai sairaalahoidon vuoksi) ilman, että avopuolisoiden tarkoituksena on katkaista parisuhdetta tai yhteistaloussuhdetta. Tällaisissa tilanteissa avoliiton katsotaan jatkuvan, kunnes myös joko yhteistaloussuhde tai parisuhde päättyy.

Korkein oikeus katsoi olosuhteita kokonaisuutena arvioiden, ettei A:n ja B:n avoliitto ollut välirikon johdosta päättynyt ja että vuonna 1989 alkanut avoliitto oli siten jatkunut aina sen päättymiseen toukokuuhun 2012 saakka.

Oikeus hyvitykseen

Korkein oikeus totesi, että molempien osapuolten voitiin katsoa antaneen panoksensa yhteisen kodin hyväksi. A:lla on ollut suurempi vastuu kodin ja lasten hoidosta, kun taas B on vastannut muun ohella asumiskustannuksista ja rahoittanut myös A:n omistukseen tulleen asunto-osakkeen.

A on ollut avoliiton ajan palkkatyössä B Oy:n palveluksessa. Korkein oikeus totesi, että toisen puolison yritystoiminnan hyväksi tehty työpanos voi sinällään olla hyvityksen perusteena oleva panos toisen omistaman omaisuuden hyväksi, mikäli yritystoiminnan omistaja saa työpanoksen johdosta perusteetonta etua. Esitetyn selvityksen mukaan A on kuitenkin saanut korkeampaa palkkaa kuin muut vastaavissa tehtävissä toimivat, minkä lisäksi hänelle on hankittu merkittävä eläke-etu.

A on toiminut sekä työntekijänä avopuolisonsa yrityksessä että vastannut osaltaan kodin hoitamisesta. Korkein oikeus katsoi jääneen näyttämättä, että B olisi saanut perusteetonta etua A:n kustannuksella.

Korkein oikeus katsoi, ettei A:n ole näytetty antaneen sellaista panosta hänen ja B:n yhteistalouden hyväksi, että se oikeuttaisi avoliittolain 8 §:n mukaiseen hyvitykseen.

Lue koko tapaus KKO:2019:69 Suomen Laki -hakupalvelussa.

Lue lisää: