KKO hylkäsi syytteen seksuaalisesta ahdistelusta

A ja B olivat tavanneet ravintolassa. A oli sanonut B:lle, että hänellä on B:lle kahdenkeskeistä asiaa, ja vienyt tämän selästä ohjaten terassille. A ja B olivat istuneet terassin sohvalla vierekkäin siten, että A:n käsi oli ollut B:n olkapäällä mutta heidän vartalonsa eivät olleet yhdessä. A oli sanonut olevansa ihastunut B:hen ja voivansa "lykkiä" tätä. B oli yrittänyt lähteä A:n vierestä, mutta A oli tarttunut tätä ranteesta ja sanonut, ettei tämä lähtisi minnekään.

A ei ollut rikoslain 20 luvun 5 a §:ssä edellytetyllä tavalla koskettelemalla tehnyt B:lle seksuaalista tekoa, joka oli omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Syyte seksuaalisesta ahdistelusta hylättiin.

Rikoslain 20 luvun 5 a §:n seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistössä seksuaalisen ahdistelun tekotavaksi on lainsäätäjän harkinnan tuloksena säädetty vain toisen kosketteleminen. Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi.

Tässä asiassa ne seksuaaliset teot, jotka olivat olleet omiaan loukkaamaan B:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta, olivat liittyneet seksuaalisiin ja B:lle vastenmielisiin puheisiin. Korkein oikeus katsoi, että A:n fyysiset kosketukset olivat olleet niin vähäisiä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä tavanomaisia, ettei niiden luonne ollut muuttunut seksuaalisesti olennaiseksi yksinomaan seksiin liittyvän ehdotuksen perusteella. Silloin, kun fyysistä kosketusta ei voida teko-olosuhteetkaan huomioon ottaen pitää seksuaalisesti olennaisena kosketteluna, teko ei voi täyttää seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistöä.

Lue koko tapaus KKO:2020:38 Suomen Laki -hakupalvelussa.

Lue lisää: