KKO antoi ratkaisun vahingonkorvauksen määrästä avustuspetosta koskevassa tapauksessa

A oli toimiessaan yleishyödyllistä rakennuttamista harjoittaneen säätiön ja useiden säätiön omistamien kiinteistöosakeyhtiöiden hallituksen puheenjohtajana antanut rahoitustuesta päättäneelle Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselle (ARA) vääriä tietoja avustuksia haettaessa ja jättänyt ilmoittamatta oikeita tietoja toteutuneista kustannuksista ja niitä vastaavasta rahoituksesta. A on tuomittu lainvoimaisella tuomiolla 12 törkeästä avustuspetoksesta. 

Korkein oikeus katsoi, että jos tukivarojen todellinen käyttötarkoitus olisi ollut ARA:n tiedossa, rahoitustukea ei olisi myönnetty lainkaan. Näin ollen A:lle syyksi luetuista rikoksista aiheutunut vahinko oli myönnetyn tuen määräinen. Kiinteistöosakeyhtiöiden omistukseen tulleita rakennuksia ja sosiaalisen asuntotuotannon tavoitteiden osittaista täyttymistä ei voitu pitää sellaisena rikastumiskiellon tarkoittamana taloudellisena etuna, joka vähentäisi vahingonkorvauksen määrää.  

Tapauksessa oli kysymys myös tahallisella rikoksella aiheutetun vahingonkorvauksen sovittelusta. Korkein oikeus totesi, että A oli aiheuttanut ARA:lle vahingon törkeiksi katsotuilla tahallisilla rikoksilla, joilla oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä vahingonkärsijän kustannuksella. Asiassa ei ollut muutoinkaan tullut esille sellaisia esimerkiksi A:n taloudellisiin olosuhteisiin perustuvia erityisiä syitä, joiden perusteella vahingonkorvausta olisi alennettava. Vahingonkorvausta ei siten soviteltu. 

Lue koko tapaus KKO:2019:9 Suomen Laki –hakupalvelusta. 

Lue lisää: