KHO:n ratkaisu Elintarviketurvallisuusviraston tarkastusmaksun laskentaperusteista

Eviran palkkaama lihantarkastushenkilöstö oli suorittanut lakisääteistä lihantarkastusta yhtiön tuotantolaitoksella siihen saakka, kunnes yhtiö lopetti kyseisen tuotantolaitoksen toiminnan. Evira oli laskuttanut yhtiöltä tarkastusmaksuina lihantarkastushenkilöstön irtisanomisajan palkkakulut vielä toiminnan päättymisen jälkeiseltä ajalta.

Hallinto-oikeus oli kumonnut Eviran päätöksen, jolla oli hylätty yhtiön tekemä oikaisuvaatimus tarkastusmaksuista. Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että pelkästään toiminnan päättymisajankohta ei ollut ratkaiseva tekijä lihantarkastussuoritteen omakustannusarvoa laskettaessa.

Lihantarkastuksessa oli kyse pakottavaan EU-lainsäädäntöön perustuvasta lakisääteisestä valvontatehtävästä, jonka toteuttaminen oli Eviran vastuulla. Lihantarkastuksesta tuli periä valvonnan kohteelta suoritteen omakustannusarvoon perustuva maksu. Koska lihantarkastushenkilöstö oli palkattu kyseisen tuotantolaitoksen valvontatehtävää varten vakituisiin virka- ja työsuhteisiin, henkilöstön palkkojen voitiin katsoa syntyneen yksinomaan kyseisen tuotantolaitoksen toiminnasta. Näin ollen lähtökohtaisesti myös palkkakustannukset voitiin laskuttaa yhtiöltä lihantarkastusmaksuina.

EU:n valvonta-asetuksen 27 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot voivat periä maksuja virallisesta valvonnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi edellyttäen, että nämä maksut eivät ylitä toimivaltaisille vastuuviranomaisille aiheutuvia kustannuksia kyseisen asetuksen liitteessä VI lueteltujen seikkojen osalta. Unionin tuomioistuimen mukaan kyseisessä liitteessä esitetään tyhjentävästi eri seikat, jotka voidaan ottaa huomioon, kun lasketaan määrää maksuille, jotka liittyvät teurastamoyrityksissä suoritettavaan viralliseen valvontaan. Virallista valvontaa varten perityt maksut voitiin näin ollen kohdistaa kattamaan ainoastaan kulut, jotka aiheutuvat tosiasiallisesti jäsenvaltioille valvonnan toteuttamisesta elintarvikealan yrityksissä.

Kun lisäksi otettiin huomioon valtion maksuperustelain periaatteet omakustannusarvon laskemisessa sekä hallinnon yleiset oikeusperiaatteet, valvontakustannusten vyöryttämistä valvonnan kohteelle oli arvioitava tilannekohtaisesti. Julkisoikeudellisen maksun tuli olla ennakoitavissa ja yhdenvertainen samassa tilanteessa oleville valvonnan kohteille. Yhtiöllä ei ollut määräysvaltaa siihen, miten viranomainen järjestää lakisääteisen valvontatehtävänsä hoitamisen. Koska yhtiöllä ei ollut päätösvaltaa tarkastushenkilöstön irtisanomiseen ja siitä johtuneisiin tuotantolaitoksen toiminnan lopettamisen jälkeen syntyneisiin palkkakustannuksiin, mainitut irtisanomisajan palkkakustannukset oli katsottava Eviran oman lakisääteisen tehtävän hoitamisesta aiheutuneiksi henkilöstökustannuksiksi. Euroopan unionin oikeuden säännökset, joissa yleisesti on tarkoitus saattaa toiminnan harjoittaja vastuuseen toimialan valvontaan liittyvistä julkisoikeudellisista suoritteista aiheutuvista kustannuksista ja jotka asiassa lähinnä rajoittavat perittäviä maksuja, eivät antaneet aihetta tulkita asiaa toisin.

Lue koko ratkaisu KHO 2020:57 Suomen Laki -hakupalvelussa.

Lue lisää: