Juristikirje: "Kuin vanha tuttava"

Isä ja poika Pekka ja Jukka Tarkela turisevat kotioloissa oikeustieteestä kuin vanhasta tuttavasta.

Jukka ja Pekka Tarkela

Pekka Tarkela vakuuttui juristin ammatin tärkeydestä jo poikasena, kun isän työpaikalla asianajaja ratkaisi akuutin, vaikean ongelman.

”Isä työskenteli johtotehtävissä isossa yhtiössä, ja iso lasti tavaraa oli jäänyt jumiin ulkomaille. Isä kertoi, että asianajaja kutsuttiin paikalle ja hän ratkaisi ongelman. Asiantuntijan kyky ratkaista käytännön ongelmia teki minuun vaikutuksen.”

Tarkela aloitti opinnot ensin teknillisessä korkeakoulussa. Insinööriopinnot eivät kuitenkaan tuntuneet omilta.

”Aktiviteettini siellä rajoittuivat lähinnä kuorolauluun”, kuoro- ja yksinlaulua innokkaasti harrastava mies naurahtaa.

Mielessä oli väikkynyt jo nuoresta pitäen ammatti, jossa voisi osallistua yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen. Niinpä hän haki toistamiseen oikeustieteelliseen tiedekuntaan ja sai opiskelupaikan.

Väitöskirjaa viimeistelemässä

Työuran kulku on ollut Tarkelalla sattumusten summa.

”Olin valmistumiseni jälkeen assistenttina Helsingin yliopiston yksityisoikeuden laitoksella. Vuonna 1992 törmäsin yliopiston käytävällä Rainer Oeschiin, nykyiseen kauppaoikeuden professori emeritukseen. Hän oli tekijänoikeusneuvoston jäsen opetusministeriössä. Neuvoston sihteeri oli jäämässä äitiyslomalle. Oesch kannusti minua hakemaan viransijaisuutta”, Tarkela muistelee.

Kuusi vuotta vierähti ministeriön tekijänoikeuteen liittyvissä tehtävissä. Tammikuussa 1997 Tarkela alkoi miettiä, että tämä homma on nyt nähty. Hieman sen jälkeen asianajotoimisto Borenius & Kemppisen osakas, Seppo Kemppinen kilautti Tarkelalle ja pyysi töihin.

”Niin minusta tuli sitten asianajaja, ja huomasin olevani hienossa tehtävässä; monessa mielessä toiveammatissani.”

18 vuotta vierähti asianajotoimistossa. Neljä vuotta sitten hän luopui osakkuudestaan ja aloitti kokopäiväisen työn jatko-opiskelijana väitöskirjansa parissa. Hän kaavailee saavansa digitaalisen datan asemaa varallisuusoikeuden järjestelmässä käsittelevän työnsä päätökseen ensi vuonna.

Monta tietä auki

Pekan poika Jukka Tarkela on viidennen vuoden opiskelija Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Syksyllä on tarkoituksena aloittaa gradun teko. Nyt Jukka on kolmatta kuukautta harjoittelijana asianajotoimisto Boreniuksella, mutta kieltää kulkevansa isänsä jalanjälkiä.

”Hain useisiin paikkoihin, ja tuonne tärppäsi. Autan juristeja liikejuridiikkaan, teknologiaan ja immateriaalioikeuksiin liittyvissä asioissa. Pitkän tähtäimen tulevaisuudennäkymäni ovat tällä hetkellä auki. Minulle on tärkeää on saada työkokemusta eri asioista, joten tulevaisuudessa haluaisin ehkä kokeilla ainakin inhouse-juristin työtä”, hän pohtii.

Päämäärätietoinen nuori mies päätti jo lukion kynnyksellä hakea oikikseen. Syyt olivat samat kuin isällä: hän halusi ammatin, josta voi suuntautua moniin tehtäviin.

”Myös diplomaatin työ oli toiveammatti nuorempana. Juristin tutkinto mahdollistaisi senkin tehtävän ainakin teoriassa.”

Käsityöläisiä kaikki tyynni

Immateriaaliset oikeudet ovat kuitenkin nyt nuoremman Tarkelan kiinnostuksen kärjessä. Hän innostui niistä jo pääsykoekirjoja lukiessa.

”Se on tärkeä oikeudenala, jolla tarvitaan koko ajan lisää asiantuntijoita.”

Vapaa-aikana miehet puhuvat harvoin oikeustieteestä.

”Joskus päivitämme siitä kuulumisia kuin vanhasta, etäisestä tuttavasta”, isä-Pekka naurahtaa.

Turina onkin Tarkeloille tärkeää. Jukka muistaa lapsuudesta, kuinka mökille mentäessä ostettiin lasipullot vichyä, mikä tuntui jotenkin aikuiselta. Perille päästyä istahdettiin isän kanssa terassille.

”Juotiin vissyä ja vuoltiin siinä puukolla puukalikkaa”, poika muistelee.

”Se kuvaakin hyvin juristin ja ennen kaikkea asianajajan työtä: tämähän on käsityöläisammatti. Ammattitaito opitaan oppipoikamaisella asenteella eli seuraamalla, miten vanhemmat ja kokeneemmat kollegat toimivat”, toteaa puolestaan isä.

Henkkarit, Pekka Tarkela

Oppiarvo ja titteli: Asianajaja, VT

Syntymävuosi: 1965

Pääsi oikeustieteelliseen vuonna: 1985

Monesko pyrkimiskerta: Toinen

Lempilause juridiikassa: Varmaan näin, vaan entä näyttö?

Vaihtoehtoammatti: Laivanrakennusinsinööri

Henkkarit, Jukka Tarkela

Oppiarvo ja titteli: Oikeusnotaari, oikeustieteen ylioppilas

Syntymävuosi: 1992

Pääsi oikeustieteelliseen vuonna: 2014

Monesko pyrkimiskerta: Kolmas

Lempilause juridiikassa: Jura novit curia. Tuomioistuin tuntee lain.

Vaihtoehtoammatti: Diplomaatti

***

Juttu on julkaistu Juristikirjeessä 5.6.2019. Tilaa Juristikirje tästä

Lue lisää: