Avioituvuus jyrkässä laskussa – noin joka toinen naimisiin ennen 50. ikävuotta

Tilastokeskuksen mukaan avioituvuus on vähentynyt huomattavasti noin vuosikymmenen ajan.

Vuonna 2008 solmittiin 32 900 eri sukupuolta olevien avioliittoa, mutta vuonna 2019 enää 21 900. Avioituvuuden aleneminen hidastui 2010-luvun puolivälissä, mutta aivan viime vuosina aleneminen on syventynyt edelleen. Tähän on vaikuttanut erityisesti se, että ensimmäisiä avioliittoja on solmittu vuosi vuodelta yhä vähemmän. Mikäli vuoden 2019 avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon olisi vallitsevana, naimattomista miehistä puolet ja naimattomista naisista 55 prosenttia solmisi avioliiton ennen 50. ikävuotta.

Uudelleen avioituvuuden aleneminen on ollut viime vuosina hieman maltillisempaa verrattuna ensimmäiseen avioituvuuteen. Kun ensimmäisen kerran avioituvuus pieneni 22 prosenttia vuodesta 2015 vuoteen 2019, vastaavasti uudelleen avioituvuus väheni 16 prosenttia.

Avioliiton solmisella ei ole ikärajaa, joten on mahdollista arvioida eri vuosien avioituvuuden perusteella myös elinikäistä avioituvuutta. Mikäli vuoden 2019 avioituvuus olisi vallitsevana, naimattomista miehistä 54 prosenttia avioituisi elinaikanaan ja naisista 59 prosenttia. Vuonna 2008 vastaavat luvut olivat naimattomille miehille 73 prosenttia ja naisille 78 prosenttia. Vanhemmissa ikäryhmissä avioituvuus on vähäistä, mikä näkyy siten, että elinikäisen avioituvuuden luvut eivät ole olennaisesti suurempia kuin avioituneiden osuus ennen 50. ikävuotta.

On hyvä pitää mielessä, että vaikka avioliiton solmiminen edes kerran näyttää vähentyneen, se ei merkitse, että parinmuodostus olisi vähentynyt. Koska avoliittoa ei rekisteröidä, ei tiedetä, kuinka paljon niitä vuosittain muodostuu. Perhetilastosta nähdään vain avoparien määrä vuoden lopussa. Jotain kuitenkin kertoo, että määrä on jatkuvasti kasvanut. Esimerkiksi eri sukupuolta olevien avoparien määrä oli 263 000 vuonna 2000, mutta vuoteen 2019 mennessä määrä oli kasvanut 347 000:een. Vastaavana ajanjaksona aviopariperheiden, joissa puolisot ovat eri sukupuolta, määrä väheni 951 000:sta 930 000:een.

Avioituvuus aleni kaikissa Manner-Suomen maakunnissa

Vuonna 2019 vihille mentiin suhteellisesti vilkkaimmin Pohjanmaalla ja vähiten Pohjois-Karjalassa. Avioituvuus väheni suhteellisesti eniten Satakunnassa, 18 prosenttia.

Avioliittoon vihkimisistä selvästi alle puolet kirkollisia

Vuonna 2019 kaikista eri sukupuolta olevien vihkimisistä 41 prosenttia oli kirkollisia. Kirkollisten vihkimisten osuus kaikista solmituista avioliitoista pieneni alle 50 prosentin vuonna 2012. Luvut perustuvat solmittuihin avioliittoihin, joissa jompikumpi tai molemmat eri sukupuolta olevista puolisoista asui vakinaisesti Suomessa avioliittoa solmittaessa.

Ensimmäisen avioliiton solmineista hieman yli 50 prosentilla vihkitapa on edelleen kirkollinen
Vuonna 2019 vihkiminen oli kirkollinen 52 prosentilla eri sukupuolta olevista Suomessa asuneista puolisoista, jotka vihittiin molempien ensimmäiseen avioliittoon. Prosenttiosuus on vähitellen pienentynyt; vuonna 2006 se oli vielä 70.

Mikäli kummankin Suomessa asuvan puolison avioliitto on jommankumman tai molempien puolisoiden toinen, siviilivihkimisten osuus solmituista avioliitoista on yli 60 prosenttia. Vuonna 2019 siviilivihkimisten osuus oli suurin, 66 prosenttia, kun kumpikin puoliso meni vähintään toisen kerran naimisiin. Edellä oleva tarkastelu perustuu vain Suomessa vakinaisesti asuviin naisiin ja miehiin, koska näissä tapauksissa kummankin puolison avioliiton järjestysnumero on tiedossa.

Kansainvälisten avioliittojen muutokset pieniä

Koko maan avioituvuuden aleneminen näkyi myös kansainvälisten avioliittojen vähenemisenä 1 547:stä 1 386:een vuodesta 2018 vuoteen 2019. Suomessa vakinaisesti asuvista suomalaistaustaisista naisista 6,8 prosenttia avioitui ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa vuonna 2019. Vuotta aiemmin osuus oli hieman suurempi, 7,0 prosenttia. Yleisesti ottaen suomalaistaustaisten naisten kansainvälisten avioliittojen osuus kaikista solmituista avioliitoista on kuitenkin vähitellen suurentunut. Vuosina 1990–2000 em. osuus oli 4–5 prosentin tasolla.

Suomessa vakinaisesti asuvien suomalaistaustaisten miesten ja ulkomaalaistaustaisten naisten solmimien avioliittojen osuus kaikista solmituista avioliitoista suureni 7,0 prosenttiin vuonna 2019 edellisvuoden 5,9 prosentista. Edellä mainitun kaltaisten avioliittojen määrä suureni 1 308:sta 1 449:ään.

Edelleen lähes neljä kymmenestä ensimmäisestä avioliitosta päättyy eroon

Vuonna 2019 todennäköisyys, että naisen ensimmäinen avioliitto päättyy avioeroon, oli 38 prosenttia, mikä on yhden prosenttiyksikön suurempi kuin 2018. Vuoden 2019 luku on kuitenkin samalla tasolla kuin vuosina 2005–2018, jolloin se on vaihdellut 38:n ja 40:n prosentin välillä. Kiinnostava yksityiskohta on, että ensimmäisen avioliiton päättyminen leskeyteen on hieman todennäköisempää kuin avioliiton päättyminen avioeroon. Edellä mainitut todennäköisyydet perustuvat eri sukupuolta olevien avioparien yhden vuoden tapahtumiin, joiden avulla tuotetaan tapahtuman toteutumisen todennäköisyys. Tällöin esimerkiksi eronneisuus saadaan tiivistettyä yhteen lukuun. Saman suuntaisiin tuloksiin päästään seuraamalla eri vuosina eri sukupuolta olevien solmimien avioliittojen päättymistä eroon keston mukaan, mutta tällöin eronneisuuslukuja on yhtä monta kuin tarkasteltuja avioliittoja solmimisvuosittain.

Yleiskuva on, että 1990-luvulta lähtien avioeronneisuus avioliiton keston mukaan näyttää olevan hyvin samanlaista, eikä siten riipu avioliiton solmimisvuodesta. Esimerkiksi vuosina 1990–2010 solmituista avioliitoista viidesosa oli päättynyt eroon yhdeksäntenä vuonna.

Aivan viime vuosilta näyttäisi kuitenkin olevan viitteitä, että eronneisuus avioliiton alkuvuosina voisi olla hieman pienentymässä. Esimerkiksi vuonna 2014 solmituista avioliitoista 4,7 prosenttia päättyi eroon kolmantena avioliittovuotena, kun taas vuonna 2016 solmituista avioliitoista 4,0 prosenttia ja vuonna 2017 solmituista avioliitoista 3,7 prosenttia. Vastaavasti toisena avioliittovuotena päättyi eroon vuonna 2014 solmituista liitoista 1,7 prosenttia, vuonna 2017 solmituista 1,3 prosenttia ja vuonna 2018 solmituista 1,2 prosenttia. Tämä 0,5 prosenttiyksikön muutos tuntuu pieneltä, mutta pienten lukujen ollessa kyseessä muutos on suhteellisesti suuri, 29 prosenttia.

Avioeron riski kasvaa voimakkaasti avioliiton ensi vuosina

Avioeron riski kasvaa jyrkästi heti avioliiton alkuvuosina. Riski on ollut huipussaan kolmantena tai neljäntenä vuotena, kun on tarkasteltu vuodesta 1990 lähtien eri vuosina avioliiton solmineiden eronneisuutta. Eroamisen huipun saavuttamisen jälkeen eron riski pienenee hyvin samalla tavalla kaikissa avioliittokohorteissa. Aivan viime vuosien kehityksen perusteella eron riski avioliiton alkuvuosina on hieman pienentynyt verrattaessa vuosia 2015 ja 2017. Tulevat vuodet näyttävät, onko pienenemisessä kyse vain satunnaisvaihtelusta.

Samaa sukupuolta olevat solmineet avioliittoja lähes saman verran kuin edellisenä vuonna

Vuonna 2019 samaa sukupuolta olevien solmittujen avioliittojen määrä väheni 376:een edellisen vuoden 387:stä. Vuoden 2017 lakimuutoksen jälkeen tapahtunut voimakas lasku vuonna 2018 ei jatkunut vuonna 2019. Tosin miespareilla määrän lasku jatkui edelleen, mutta tätä paikkasi naisparien solmimien avioliittojen määrän kasvu verrattuna edelliseen vuoteen.

Vuodesta 2006 lähtien naiset ovat rekisteröineet parisuhteita vuosittain miehiä enemmän. Tähän ei ole tullut muutosta, kun vuonna 2017 alettiin solmia avioliittoja rekisteröidyn parisuhteen sijasta. Joinakin vuosina uusien naisparien määrä on ollut kaksinkertainen uusien miesparien määrään verrattuna.

Miesparin vanhemman puolison keski-ikä selvästi korkeampi kuin naisparin vanhemman puolison

Tarkasteltaessa ensimmäisen rekisteröidyn parisuhteen tai ensimmäisen avioliiton solmineita samaa sukupuolta olevia pareja miesparien vanhemman puolison keski-ikä on ollut koko ajan naisparien vanhemman puolison keski-ikää selvästi korkeampi: pienimmillään keski-ikien ero oli vuonna 2006. Vuonna 2019 ensimmäisen avioliiton solmineiden miesparien vanhemman puolison keski-ikä oli 44 vuotta, kun naisparien vanhemman keski-ikä oli 36 vuotta. Vastaavasti miesparien nuorempien puolisoiden keski-ikä oli 37 vuotta vuonna 2019, kun naisparien nuoremmilla puolisoilla se oli 32 vuotta.

Koko tarkastelujaksolla vuodesta 2002 lähtien ensimmäisen rekisteröidyn parisuhteen tai ensimmäisen avioliiton solmineiden naisparien keski-iät osoittavat lievää laskusuuntaa. Toisin sanoen nykyisin ensimmäisen avioliiton solmineiden naisparien puolisot ovat hieman nuorempia kuin aiemmin. Miespareilla tällaista ei ole havaittavissa.

Samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus edelleen alenemassa

Samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus on vuoden 2015 jälkeen koko ajan vähentynyt. Aivan viime vuosina eronneisuus on vähentynyt aiempaa jyrkemmin. Sen sijaan eri sukupuolten avioeronneisuus on pysynyt lähes muuttumattomana.

Vuonna 2019 eronneisuuden muutos oli pieni eri sukupuolta olevilla pareilla edellisvuoteen verrattuna, toisin kuin samaa sukupuolta olevilla pareilla. Samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus aleni 10 prosenttia, kaksi prosenttiyksikköä edellisvuotta enemmän. Samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus oli 18 tuhatta paria kohden, edellisenä vuonna luku oli 20. Vastaava eri sukupuolten avioeronneisuusluku pysyi ennallaan ollen 13 tuhatta paria kohden.

Mies- ja naisparien eronneisuuden välillä on ollut selvä ero, sillä naisparien eronneisuus on ollut vuodesta 2004 lähtien huomattavasti yleisempää kuin miesparien. Vuonna 2019 sekä nais- että miesparien eronneisuus aleni, mutta naisparien eronneisuus paljon enemmän kuin miesparien. Sen vuoksi koko saman sukupuolen parien eronneisuus pieneni edellisvuotta paljon voimakkaammin.

Lähde ja lisätietoja: Tilastokeskus.

Lue lisää: