Asianajajien must win battle – naiset on saatava pysymään alalla

Asianajoala kiinnostaa opiskelijoita, mutta muutaman vuoden työuran jälkeen vaihdetaan usein alaa. Asianajajaliiton tutkimuksissa nousevat esille alan kuormittavuus ja vaikeudet sovittaa yhteen vaativa työ ja perhe- ja muu elämä. Asianajaja Iina-Mari Supperi Bird & Birdiltä kertoo, mikä hänet on saanut viihtymään alalla ja millaisiin haasteisiin alan on vastattava.

Iina-Mari Supperi

Asianajoala kiinnostaa opiskelijoita

Asianajajaliitto on tehnyt vuosien 2019 ja 2020 Asianajajapäiville mielenkiintoiset tutkimukset, joissa on tutkittu opiskelijoiden kiinnostusta asianajoalaan ja naisten ja perheellisten asemaa asianajoalalla. Tutkimusten tuloksia on kiinnostavaa vertailla. Hyvät uutiset ensin: asianajoala kiinnostaa, jopa kahdeksan opiskelijaa kymmenestä on kiinnostunut asianajajan työstä. Erityisen kiinnostavia työnantajia ovat keskisuuret ja suuret liikejuridiikkatoimistot (85 ja 80 % vastaajista). Tutkimuksen vastaajat arvioivat valmistuvansa 2018–2022, ja puolella heistä ei ollut vielä kokemusta asianajotoimistossa työskentelystä.

Opiskelija tahtoo työsuhteen, vapaa-aikaa ja joustavat työolosuhteet

Opiskelijatutkimuksessa kysyttiin muun muassa uratavoitteista. Naisten ja miesten vastauksissa on iso ero sen suhteen minkä tyyppinen työsuhde kiinnostaa. Naiset haluavat työskennellä miehiä useammin työsuhteessa (83 % N, 66 % M), vastaavasti osakkuus suuressa tai keskisuuressa toimistossa kiinnostaa miehiä enemmän (45 % N, 58 % M).

Top 15 preferenssien kärjessä sekä naisilla että miehillä ovat monipuoliset työtehtävät ja kilpailukykyinen peruspalkka, mutta millenniaalit arvostavat muutakin. Vastauksissa korostuu tärkeimpänä tavoitteena halu pitää työ ja vapaa-aika tasapainossa (69 % N, 59 % M).

Mutta onko tarjolla vain kiirettä, kilpailua ja ylitöitä?

Opiskelija on kuitenkin realisti tai kuullut kauhutarinoita, sillä suuriin ja keskisuuriin liikejuridiikkatoimistoihin vähiten yhdistettyjä ominaisuuksia olivat joustavat työolosuhteet ja mahdollisuus yhdistää henkilökohtaisia asioita omaan aikatauluun.

Kun opiskelijoilta kysyy, mitä heille tulee ensimmäisenä mieleen suurista liikejuridiikkatoimistoista, vastauksissa korostuvat kiire, kilpailu, ylityöt ja hierarkia. Haastavuus, raha ja kansainvälisyys tulevat seuraavina. Keskisuurissa toimistoissa kiireen lisäksi korostuvat monipuolisuus, haastavuus ja asiantuntevuus. Kiinnostava ala, mutta kiirettä pitää.

Naiset katoavat alalta

Juristikunta naisistuu. Oikeustieteen opiskelijoista naisia on jo noin kaksi kolmasosaa. Uusista asianajajistakin naisia on jo 60 %. Asianajoalan kannalta huolestuttavaa on se, että naisten osuus kaikista asianajajista on vain 34 %, ja osuus pienenee nopeasti 35 ikävuodesta eteenpäin. Osakkaaksi asti etenee hyvin harva nainen, esimerkiksi Suomen suurimpien liikejuridiikkatoimistojen osakkaista vain joka viides on nainen.

Iso palkka ei korvaa vapaa-aikaa

Asianajajaliitto teetti tutkimuksen naisten ja perheellisten asemasta asianajoalalla selvittääkseen syitä sille, miksi erityisesti naiset katoavat asianajoalalta 30–40 ikävuoden välillä. Suurimpia syitä alanvaihtoon olivat työn kuormittavuus sekä työn ja vapaa-ajan ja työn ja perheen yhdistämisen vaikeudet. Vaikka asenteet perhevapaita kohtaan ovat myönteisiä, niiden koettiin haittaavan urakehitystä. Opiskelijoiden mielikuville ja peloille kiireestä ja pitkistä työpäivistä on siis tutkimuksen perusteella katetta eikä iso palkka korvaa vapaa-aikaa.

Asianajoalan kannalta kysymys alalla viihtymisestä on elintärkeä, lisäksi alan pitäisi onnistua houkuttelemaan jatkossakin parhaat osaajat. Tasa-arvoa edistäisivät tutkimuksen mukaan parhaiten miesten perhevapaat, työaikajoustot sekä naisten osakkuus ja yhdenmukainen palkkaus. Työn ja perheen ja työn ja vapaa-ajan yhdistämisen kannalta parhaita keinoja tutkimuksen mukaan olisivat etätyömahdollisuus, joustava työaika ja työmäärän tilapäinen vähentäminen perhesyistä.

Perheen ja työn yhteensovittamista koskevat toimet eivät ole mitään rakettitiedettä

Kuinka asianajajan työn ja perheen yhteensovittamisessa on onnistunut Bird & Birdin counsel Iina-Mari Supperi, joka on viihtynyt asianajoalalla jo opiskeluajoista lähtien ja juristina vuodesta 2010.

Mitä toimistossanne on tehty työn kuormittavuuden vähentämiseksi ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottamiseksi?

Iina-Mari: Perheen ja työn yhteensovittamista koskevat toimet eivät ole mitään rakettitiedettä. Konkreettisena toimenpiteenä voi mainita erilaiset työaikajärjestelyt, mm. mahdollisuus tehdä neljän päivän työviikkoa – tämä on jopa käytännössä onnistunut – ja etätyöt.

Mikä on ollut oman jaksamisesi ja alalla jatkamisen kannalta keskeistä?

Iina-Mari: Työn mielekkyys eli mielenkiintoiset ja haastavat työtehtävät. Tähän kytkeytyy myös tunne siitä, että työtäni ja osaamistani arvostetaan. Merkittävä rooli on myös mahtavilla työkavereilla: liikejuridiikka ja erityisesti oma leipälajini yritysjärjestelyt on pitkälti joukkuelaji.

Näin taaperoarjen keskellä jaksamisen ja ylipäänsä työn järjestämisen kannalta suuri merkitys on käytännössä myös arjen vastuiden tasavertaisella jakamisella (perhevapaat mukaan lukien) niin ikään asianajajajana työskentelevän puolison kanssa.

Onko työuran alussa hektisintä?

Iina-Mari: Omien kokemuksieni perusteella työn määrä ei sinänsä vähene, mutta työn luonne muuttuu. Seniorimpana pystyy enemmän vaikuttamaan työn rytmittämiseen ja toisaalta myös pystyy paremmin arvioimaan työtehtävien edellyttämää aikaa. Työn luonteen johdosta yllätyksiä ei voi välttää ja ajoittainen venyminen on tarpeen työuran vaiheesta riippumatta.

Miten asianajoalan on muututtava, jotta osaajat jäisivät alalle?

Iina-Mari: Asianajajaliiton kyselyn perusteella työn kuormittavuus on alan suurin downside ja on selvää, että tähän haasteeseen on vastattava. Työn kuormittavuuden kannalta merkityksellistä olisi, että ns. itse luodun kiireen luomista onnistuttaisiin välttämään, resursointi on riittävää ja organisaation sisällä kommunikaatio ja töiden järjestäminen olisi siten tehokasta, että myös nuoremmilla juristeilla olisi tunne siitä, että työmäärä on hallinnassa tai ainakin hallittavissa. Kommunikaation merkitystä ei voi tältä osin liikaa korostaa. Kahdeksasta neljään duunia liikejuridiikasta tuskin tulee – onneksi, koska toisaalta työ tarjoaa joustoa myös toiseen suuntaan.

Naisten alalla pitämisen osalta tekemistä riittää lisäksi rakenteellisten esteiden raivaamisessa: edelleen vielä miehinen yrityskulttuuri ja tiedostamattomat ennakkoluulot luovat ylimääräistä ylämäkeä naisjuristeille. Tältä osin muutos lähtee omien ajattelumallien kriittisestä tarkastelusta – sukupuoleen katsomatta.

Onko työkulttuuri muuttumassa homogeenisemmäksi?

Iina-Mari: Naisten osuuden kasvaessa vastavalmistuneista juristeista miehet tuntuvat erottuvan enenevässä määrin edukseen. Tämä ei kokemusteni mukaan liity niinkään tosiasialliseen osaamiseen, vaan enemmänkin itseensä uskomiseen ja asenteeseen. Naiset ovat vähintäänkin yhtä osaavia, mutta pitävät kynttiläänsä hiukan vakan alla ja hukkuvat siten helposti massaan.

Tämän kehityksen rinnalla on kuitenkin havaittavissa sekä miehiä että naisia yhtä lailla koskeva millenniaali-ilmiö: työntekoon suhtaudutaan eri tavalla kuin aiemmin ja vapaa-aikaa arvostetaan entistä enemmän. Tämä osaltaan tuo painetta työn kuormittavuuden vähentämiselle ja työn tehokkaammalle järjestämiselle, mikä ei välttämättä ole pelkästään huono asia.

Minkä neuvon antaisit asianajoalasta kiinnostuneelle nuorelle?

Iina-Mari: Asianajoala on äärimmäisen mielenkiintoinen ja palkitseva, joten kannustan rohkeasti kokeilemaan, olisiko tämä se oma juttu. Erityisesti nuoria naisia haluan myös rohkaista luottamaan omaan osaamiseensa ja kulkemaan tarvittaessa reteästi takki auki.

**
Asianajajaliitto haluaa lisätä asianajotoimistojen tietoisuutta tasa-arvosta ja alalla työskentelevien tiedostamattomista ennakkoluuloista, joilla saattaa olla vaikutusta esimerkiksi naisten uralla etenemiseen ja osakkuuteen sekä kannustaa alan sisäisen diversiteetin lisäämiseen. Lisää aiheesta Advokaatin artikkelissa ”Lisää joustoa ja avoimuutta työpaikoille”.

***

Juttu on julkaistu Juristikirjeessä 12.2.2020. Tilaa Juristikirje.

Lue lisää: